Vuorossa lauantaisoittolistasarjan osa numero 40. Vastikään basistia vaihtaneen Scandinavian Music Groupin kitaristi Joel Melasniemi kokosi soittolistallisen tanssittavaa ja taiteellisesti kunnianhimoista 1980-luvun popmusiikkia.
Soundi.fin vuoden 2013 lopulla käynnistyneessä lauantaisoittolistasarjassa on julkaistu Melasniemen soittolista mukaan lukien tasan 40 artikkelia. Omia soittareitaan ovat tehneet muun muassa Pimeyden Pekka Nisu, Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, Don Huonojen Kalle Ahola, Olavi Uusivirta, Egotripin Knipi, Yona, Damn Seagullsin Lauri Eloranta, Pariisin Kevään Arto Tuunela ja Ilari Kivelä, Ville Kela, Kie von Hertzen, Shivan Dragn- ja Rubik-yhteyksistä tuttu Artturi Taira sekä Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgren.
Laita alta soittolista pyörimään ja lue, mitä Joel Melasniemi kertoo kappalevalinnoista!
Lauantaisoittolista #40:
SMG:n Joel Melasniemi ja tanssittavuutta sekä taiteellista kunnianhimoa 1980-luvulta
”Oma musiikillinen kasvatukseni on kulkenut metallin alalajien, Sonic Youthin ja Warp Recordsin ambient-huuruilujen kautta folkin maailmaan, ja ne tiet läpikäytyäni olen uudestaan alkanut kiinnostua ’isobroidin levyhyllystä’. Aikanaan muoviselta ja sliipatuilta vaikuttavat levyt vaikuttavat nykyperspektiivistä innovatiivisilta, kunnianhimoisilta ja omaäänisiltä. Vaikka olen aina ollut muka ’rockin puolella poppia vastaan’ ja mieluummin kuunnellut kuin tanssinut musiikkia, tähän on tultu.
Kokosin tämän listan siis tanssittavan, taiteellisesti kunnianhimoisen 1980-luvun popmusiikin löyhällä teemalla. Ensimmäinen kappale tosin ei ole 80-luvulta, ja viimeistä kappaletta ei yksinkertaisesti voi tanssia.
Side note: Olisin lisännyt vielä vaikkapa Grace Jonesin Slave To The Rhythmin, mutta tajusin että se on Trevor Hornin tekemä, ja kaikki muut kappaleista esittäjiensä tekemiä. Siksi lista on parempi näin, ja tämä on merkittävä lisähuomio: vaikka 80-luku mielletään musiikin tuotteistuksen kultakaudeksi, ja sitä se toki oli, monet tekijät olivat silti hiustyyliensä lisäksi oman musiikkituotantonsa seppiä.”
The Walker Brothers − Nite Flights (1978)
”Aloitetaan 1970-luvun puolelta. Scott Walkerin Nite Flights on pysähtynein diskokappale jonka olen kuullut. Tutustuin tähän alunperin Bowien ysäriversiona Black Tie, White Noise -levyltä, mutta originaali voitti lopulta puolelleen. Sanat on, tuota noin, kunnianhimoiset: ’Glass traps open and close on nite flights / Broken necks, feather weights press the walls’ sullekin vaan.”
”Vaikka olen aina ollut muka ’rockin puolella poppia vastaan’ ja mieluummin kuunnellut kuin tanssinut musiikkia, tähän on tultu.”
Visage − Fade To Grey (1980)
”Tämä on isobroidin levyhyllystä. Tässä huokaillaan ranskaksi ja ollaan aivan mielettömän kohtalokkaita. Yritys luoda epäinhimillisen kylmä ja mekaaninen vaikutelma on 2010-luvulta katsottuna tavallaan epäonnistunut. Nykykorviin kappale huokuu oudolla tavalla lämpöä ja inhimillisyyttä.”
Police − Synchronicity I (1983)
”Sanat jotain vakavikkoa mukajungilaista nonsensea, mutta muotokieleltään ihan uniikki kappale. Tästä on olemassa vielä reilusti kiihkeämpi ja kaikin puolin parempi liveversio, jota ei harmillisesti kuitenkaan Spotifysta löydy. Kaivakaa YouTubesta. Minulla ei ole suosikkikitaristia, mutta Stewart Copeland on suosikkirumpalini. Se soittaa ikäänkuin yrittäisi paeta musiikkia, juosta veden päällä.”
(Toim. huom.: Joelin mainitsema Synchronicity I -video katsottavissa alla)
Joe Jackson − Steppin’ Out (1982)
”En tiedä enkä tajua Joe Jacksonista vieläkään oikeastaan mitään, mutta tää biisi on mun mielestä täydellinen ’genretön’ popbiisi. Sovitus on samaan aikaan sekä täysin hatusta vedetty että suvereeni: jostain syystä hammondit, kellopelit, cocktailpianot, synabassot ja rumpukoneet sitten kuitenkin kuuluvat yhteen. Ehkä tämä nyt ei niin taiteellinen ole mutta tinkimätön.”
Robert Palmer − Johnny And Mary (1980)
”Olen aseeton tämän edessä. Vähäeleinen − melkein pliisu − mestariteos.
Talking Heads − Once In A Lifetime (1980)
”Tämä on nyt ihan tämän soittolistan ydin. Viime aikoina varsinkin tästä vähän vanhempi Talking Heads livenä on jotenkin vavahduttanut, mutta tässä on mun mielestä artsyn tanssimusiikin metrin mitta. Sanoituksia on melkein mahdotonta saada taipumaan mihinkään eksaktiin tulkintaan, mutta nerokkaat ne ovat.”
Tears For Fears − Head Over Heels (1985)
”TFF:ssä on jotain todella pompöösiä ja valkohampaista. Ne näyttää siltä, että ne käyttää laadukkaita hiushoitoaineita ja tankkaa filosofisia opuksia. Niiden musiikissa ei ole huumorin ripettäkään. Head Over Heels on heidän itsensä mielestä ilmeisesti simppeli rakkauslaulu, mutta teksti on itse asiassa todella viisto ja monimutkainen.”
”Classix Nouveaux’n Sal Solon habitus saa Billy Corganin ja Boy Georgen vaikuttamaan Matilta ja Tepolta.”
Classix Nouveaux − Is It A Dream (1982)
”Classix Nouveaux ei taida olla ihan isoimpia tai aikaakestäneimpiä kasarisensaatioita, vaikka Suosikista löytyi pikkulapselle taskupokkari. Tämä lie tuotannon kruununjalokivi, joskin varsinainen taiteellinen kunnianhimo saavuttaa apexinsa ulkomusiikillisissa asioissa. Sal Solon habitus saa Billy Corganin ja Boy Georgen vaikuttamaan Matilta ja Tepolta.”
Duran Duran − Planet Earth (1981)
”Duranit muistetaan − oikeutetusti ja juhlitusti − ensisijaisesti musiikkivideoistaan, jahdeista, supermalleista ja halvasta eksotiikasta, mutta heti debyyttilevyllä säv. san. sov. -työ oli uskomatonta laatua. Tai siis san. oli kyllä jotain niin kryptistä huuhaata, että sitä on vaikea ottaa tosissaan. Joku vakava visio siellä kuitenkin on.”
Talk Talk − It’s My Life (1984)
”Hetken aikaa Talk Talk oli täysin ylivoimainen pop-yhtye. Sitten heistä tuli täysin ylivoimainen taidesekoiluyhtye. Tässä varhaisessa lekahitissäkin on jo ihanasti läsnä Mark Hollisin yliekspressiivinen ja ilmava äänenkäyttö.”
Classix Nouveaux − Guilty (1981)
”Jos tästä pikkuhitistä riisuisi sähkörummut ja Sal Solon kohtalokkaan falsettikieunnan, jäisi käteen passeli The Clash -sinkku.”
”Ollakseen korkean profiilin teinityttösuosikki Durtsujen tuotanto on ihastuttavan kryptistä.”
ABC − The Look Of Love (1982)
”The Lexicon Of Love -kasetti pyöri tiuhaan isoveljeni kulmikkaassa nauhurissa. Huippuunsa hiottua mitä lietä tämä nyt onkaan.”
Prefab Sprout − The King Of Rock ’N’ Roll (1988)
”Tämä on oikeastaan ihan aikuisiän tuttavuus. Kertosäkeen ’Hot dog / Jumping Frog / Albuquerque’ -hokema tuntuu näyttävän finkkua koko popmusiikin tyhjänpäiväisyydelle. Mutta rakkaudella. Yhtyeen isoin hitti on sarkastinen parodia pophitistä.”
Prefab Sprout − Bonny (1985)
”Mieto, välimallin tekele, joka juuri ennen kahta minuuttia lunastaa Paddy McAloonin maineen verrattomana nerona.”
Duran Duran − New Moon On Monday (1983)
”Simon Le Bonin päänsisäisestä elämästä on vaikeaa ottaa mitään tolkkua, ja vielä Seven And The Ragged Tiger -albumillakin Nick Rhodesin syntetisaattorit ovat vertaansa vailla. Väliosan suvannossa kuullaan ilmeisesti… ilotulitteita? Ollakseen korkean profiilin teinityttösuosikki Durtsujen tuotanto on ihastuttavan kryptistä muutenkin kuin sanoituksiltaan.
”Suomessakin on kasvanut muusikkosukupolvi, jolle Let’s Dance on tärkein Bowie-levy. Minä kuulun heihin.”
David Bowie − Modern Love (1983)
”Hitusen anteeksipyydellen Suomessakin on kasvanut miehen ikään muusikkosukupolvi, jolle Let’s Dance on tärkein Bowie-levy. Minä kuulun heihin.”
Nik Kershaw − The Riddle (1984)
”Tämä on periaatteessa aivan pelle biisi. Kershaw on tunnustanut, ettei teksti ole muuta kuin sävellyksen apuna horistua dadaa − ja täsmälleen siltä se kuulostaakin. Sävellyksenä ja sovituksena biisi on kuitenkin jollain ihmeen tavalla täydellinen äkkiväärine sointuvaihdoksineen, marssiosineen ja pseudoklassisine klavieerijuoksutuksineen.
Talk Talk − Inheritance (1988)
”Nyt loppui tanssi. Talk Talkin alkumatkalla suoltamat täydelliset popjalokivet muuttuivat lopulta abstraktiksi äänikollaaseiksi. Mark Hollis alkaa olemaan tässä vaiheessa jo aika mutkalla.”
Edellisen albuminsa Terminal 2 (lue Soundin arvio täällä) tammikuussa 2014 julkaissut Scandinavian Music Group keikkailee helmikuussa seuraavasti:
7.2. Finlandia-klubi, Lahti
13.2. Yo-talo, Tampere
21.2. Tavastia, Helsinki
27.2. Rytmikorjaamo, Seinäjoki
28.2. Suisto-klubi, Hämeenlinna
SMG:ltä on luvassa uusi single maaliskuussa.