Jos haluaa tulla otetuksi tosissaan, täytyy olla tosissaan. Hyvin yksinkertainen motto, joka tuntuu unohtuvan monelta aloittelevalta yhtyeeltä. Jos haluat saada intohimoisia faneja, täytyy sinun olla faniesi arvoinen ja tehdä taiteesi kunnianhimoisesti ja kaikkesi antaen.
Helsinkiläinen The Holy on julkaissut vasta yhden virallisen ep:n ja pari komeaa videota, mutta kaikesta aistii, että yhtye on liikkeellä tosissaan.
– Jos viet ihmisten aikaa sillä, että he kuuntelevat sun hengentuotosta, niin sun täytyy ottaa se kunnia-asiana, painottaa The Holyn biisintekijä-laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Eetu Henrik Iivari.
Hän työskentelee ääniammattilaisena sekä suomalaisten että ulkomaisten indiebändien kanssa, ja kertoo oppineensa etenkin pohjois-amerikkalaisilta sen, kuinka vakavasti omaan uraan täytyy suhtautua.
– Tuntuu olevan tabu myöntää asia suomalaisissa indiepiireissä, mutta me otetaan tämä tosissaan. Tulee mietittyä sellaisiakin juttuja, että miten tästä voisi olla arvoa ihmisille tästä päivästä hamaan tappiin asti. Ettei se olisi kauhean sidonnaista juuri tämän päivän estetiikkaan tai aaltoihin.
Kahteen rumpusettiin ja kaiutettuihin, teräviin kitaroihin luottavan yhtyeen ääripäät löytyvät kiihkeän post punkin, junnaavan krautrockin ja eeppisen Springsteen-tyylisen heartlandin alueelta. Nykyajan verrokit paikantuvat Editorsin ja War On Drugsin suunnalta, eli meno on haikeaa, äänekästä ja suurieleistä, mutta aina myös kaunista ja melodista.
Yhtyeen syntypiste ulottuu reilun parin vuoden taakse. Jalkapalloturnauksen finaalia televisiosta katsellessaan ja olutta juodessaan juontui mieleen, että mitäpä jos pistettäisiin bändi pystyyn. Muutama tunti ja puhelinsoitto myöhemmin kasassa oli koko miehitys, ja ensimmäiset treenit pidettiin jo seuraavalla viikolla.
– Ihan alussa meillä oli tietty hurmos siitä möykän ja metelin määrästä, mahdollisimman paljon ja kovaa. Silloin esimerkiksi lauluvetoisuus ei ollut esillä, sen sijaan tehtiin mielenkiintoisia komppeja sekä tummaa sointia kitaroilla.
– Vähän aikaa tahkottiin sitä ja tuumittiin, että nyt kun saatiin tämä homma toimimaan, niin pitäisikö tehdä jotain biisejäkin. Sitten alettiin tehdä näitä lauluvetoisempia kappaleita, mutta silti siellä säilyi se alkuperäinen estetiikka. Eka ep (elokuussa julkaistu More Escher And Random Notes) on hyvä ikkuna siihen, mitä se alusta pitäen on ollut.
”Alkaa löytyä niitä henkisiä hetkiä, jolloin tämä homma palkitsee.”
Nyt The Holy alkaa työstää toista ep-levyä, jonka pitäisi ilmestyä alkuvuodesta.
Yhtyeen tarina ottaa vasta ensimmäisiä askeliaan, mutta lupaavia merkkejä on jo näkyvillä.
– Juuri oli Lahden Torvessa tosi hieno keikka, tuntui siltä että tämä alkaa toimia, Henrik hehkuttaa. – Ihmiset olivat kiimassa, ja me soitettiin ja naurettiin samaan aikaan, eikä tarvinnut puristaa mailaa. Alkaa löytyä niitä henkisiä hetkiä, jolloin tämä homma palkitsee, ja alkaa nähdä muidenkin naamoilta, että tämä toimii.
Kun pyydän Henrikiä kiteyttämään The Holyn tämänhetkisen olemuksen yhteen ainoaan sanaan, löytää hän sanan joka kuvaa sekä The Holyn musiikkia että tunnelmia yhtyeen sisällä.
– Hurmos, Henrik kiteyttää. – Me ollaan päästy nyt kokemaan hieman, että mitä tämä homma on. Kaikkea hyvää tapahtuu ympärillä.
Teksti: Mikko Meriläinen
Julkaistu alun perin Soundissa 9/2016