Edelleen tupakkaa, viinaa ja tupakkaa! – Lyijykomppania täyttää 35 vuotta

Kulttibändien kulttibändi, Lyijykomppania, sai alkunsa Haukivuoren Kantalassa vuonna 1981. Vaikka tämä lukuisten kollegojen ulosantiin vaikuttanut yhtye ei olekaan ollut se aktiivisin toimija kaikkien menneiden vuosien aikana niin kuluvan vuoden aikana 2016 trio joka tapauksessa juhlii kolmevitosiaan – eikä tässä vaiheessa voi tehdä muuta kuin ottaa lakki pois päästä ja kumartaa syvään.

Allekirjoittaneen kaikkien aikojen lämpimimpiin ”musiikkimuistoihin” kuuluu esimerkiksi se hieno hetki vuodelta 1991, kun Suomen posti kiikutti Bassmania Recordsin levymoguli Astro Lihjamolle laatikollisen Lyijykoppanian Synkkää jynkytystä -ep-levytyksiä. Ei nimittäin mennyt aikaakaan, kun tuo ihmeellinen (muistaakseni) 20 markkaa maksanut pikkulevy tömisikin jo kotioloissa Keuruun Kurkiniemessä. ”Ihmeellinen” esimerkiksi siinä mielessä, että tuohon aikaan suomeksi laulettu raskaampi musiikki ei ihan ollut sitä tavallisinta materiaalia, vaikka toki esimerkiksi Mana Mana olikin jo menty keksimään.

Lyijykomppania siis viettää tänä vuonna 35-vuotispäiviään. Juhlallisuudet käynnistyvät Keuruun-keikan myötä perjantaina 8. huhtikuuta (illan aikana esiintyy myös loistava Caskets Open) ja jatkuvat Viikatteen kanssa heitettävällä Jyväskylän-konsertilla 9. huhtikuuta. Parivaljakko sopii yhteen hyvin: Viikatteelta löytyy kappale nimeltään Lyijykomppania ja tämä suurta menestystä viime vuosina niittänyt kouvolalaisyhtyehän itse asiassa perustettiin Lyijykomppanian Ilosaarirockin-keikan jälkitohinoissa kesällä 1996. ”Minäkin haluan”, tuumasi Kaarle Viikate outo loiste silmäkulmassaan, ja loppu on taas kerran historiaa.

Soundi päätti tiedustella juhlallisuuksien alla muutamia oleellisia asioita Lyijykomppanian rumpalilta ja ainoalta alkuperäisjäseneltä Esa Moilaselta.

35 vuotta on pitkä aika rockyhtyeelle ja otetaanpa siis iso kysymys heti kärkeen: miten ja mihin suuntaan maailma on muuttunut näiden kuluneiden vuosikymmenien aikana?

– Ainakin tuo Työläisten Ilovaltio on romahtanut (mistä kiitokset) ja EU yhdistänyt Eurooppaa – monessakin mielessä, valitettavasti. Ja tietysti mannerjäätiköt sulavat, sademetsiä hakataan yhä kiihtyvällä vauhdilla, meret saastuvat, ilmastonmuutos etenee ja niin edelleen. Että kyllähän tässä ilonaiheita piisaa. Ja kas ihmiset ei kun porskuttavat – ja valittavat enemmän kuin koskaan. Voi voi.

Pystytkö nostamaan esiin muutamia tavalla tai toisella unohtumattomia muistoa, tai merkkipaaluja, Lyijykomppanian uran varrelta?

– Helposti. Ensimmäinen esiintyminen -81, ensimmäinen levy -91, Ilosaaren-keikka -96, Timo Rautiaisen ja Arto Alaluusuan lähtö -96…

Mitä muistat tuosta debyyttikonsertista heinäkuussa 1981?

– Muistan aika laillakin: muun muassa sen, että suurin osa soittovehkeistä levisi keikan aikana. Siitä jäi minulle elinikäinen trauma ja eniten keikoilla pelottaa juuri kamojen hajoaminen. Tuohon aikaan soitettiin vain covereita, lähinnä englanninkielisiä. Eka biisi oli Freen All Right Now, josta menimme esimerkiksi Neil Youngin, Jethro Tullin, Bad Companyn, J.J. Calen, Bob Marleyn, Venturesin ja Bob Dylanin kautta Eppu Normaaliin.

– Juhlan kunniaksi encorena soitettiin Sleepy Sleepersin Väinö, jonka minä tietysti lauloin. Keikkapaikkana oli Haukivuoren koulukeskuksen piha. Sitä iltaa ei voi unohtaa, vaikka monesti olisin halunnutkin. Keikka on muuten vieläkin minulla nauhalla…

Mikä on sinulle Lyijykomppanian merkittävin julkaisu?

Viimeinen voitelu -albumia pidetään yleisesti LyijyK:n lippulaivana. Käy minulle. Se on pirullinen albumi.

– Toisaalta myös Sota nälkä rutto kuolema on hyvin onnistunut levy. Enkä minä häpeä yhtäkään julkaisuamme. Ne ovat kaikki oman aikansa dokumentteja ja sillä siisti.

Lyijykomppania on aina ollut ehdoton yhtye ja muun muassa treenisessiotkin ovat järkähtämättömiä. Kun ”Lyijykomppaniassa herätys” -komento kuuluu niin silloin kukaan ei nuku – onpa olo edellisillan jäljiltä millainen hyvänsä.

– Lyijykomppanian treeneissä hyödynnetään usein laajasti päihteitä, ja homma menisi reisille ilman kuria. Olisi helppo jäädä makoilemaan krapulavuoteelle vaikka pitäisi marssia kämpälle vetämään. Siis ei muuta kuin potku perseelle ja soittamaan. Kyllä siinä olo kohenee ja pää selviää.

Esiinnytte Viikatteen kanssa Jyväskylässä. Kaarle Viikate, ja muutkin V-miehet, ovat tunnetusti ankaran sorttisia Lyijykomppania-faneja. Millä mielin odotat tapahtumaa?

– Olemme kerran aikaisemminkin soittaneet Viikatteen kanssa Lutakossa. He ovat oikein hauskoja miehiä ja Viikate on tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen viihdemusiikin saralla.

Eräs Kaarlen suosikkibiiseistä on loistava Kyisen pellon kyntäjät. Kertoisitko hieman enemmän tästä numerosta?

– Kappaletta on kuulemma soitettu joskus koulun päivänavauksissakin, ja mikäs siinä… En yleensä selittele tekstejäni, mutta tässä kuvitteellisessa tarinassa tarkoitukseni oli pohdiskella eräitä omantunnonkysymyksiä eri sukupolvien näkökulmasta. Lähtökohta oli nykyisen sukupolven saatanallis-perkeleellinen ja omatunnoton kulutusvimma: mitään ei tarvitse jättää tuleville sukupolville. Selvitkööt miten selviävät – tai olkoot selviämättä. Tämän kappaleen päähenkilö on kuitenkin lopussa tyytyväinen siitä mitä oli elämässään tehnyt.

Mitä muita juhlasuunnitelmia Lyijykomppanialla on?

– Keikkoja on tulossa kesän ja syksyn mittaan enemmänkin, mutta kerrotaan niistä sitten aikanaan. Mitä taas uuteen materiaaliin tulee, joitakin tekstejä on jo valmiina, ja säveliähän kyllä syntyy tällä porukalla. Julkaiseminen on sitten kokonaan toinen asia.

– Lähiaikoina on myös luvassa dokumentti Lyijykomppanian taipaleesta. Sen takana ovat Antti Eskelinen ja Pekka Lampinen, kaksi Mikkelin AMK:n opiskelijaa. Projekti on vielä kesken eikä dokumentin lopullista mittaa ole vielä lyöty lukkoon. Myös sen julkaisumuoto tai -kanava ovat vielä auki.

– Sen verran pitää lisätä, että vanhasta VHS-materiaalista sangen suuri osa on digitointivaiheessa osoittautunut siinä määrin käyttökelpoiseksi, että esimerkiksi tunnin mittainen dokumentti tuntuisi tällä hetkellä aika lyhyeltä. Mutta saa nähdä!

Viimeinen kysymys: jos joku poloinen ei ole kuullut Lyijykomppaniaa niin minkä kappaleen haltuun ottamista suosittelisit ensimmäiseksi?

Synkkää jynkytystä.

Tässäpä vielä muutamat muut otteet Lyijykomppanian tuotannosta: