Metallica-klubin (Met Club) Suomen-jaosto juhlii kymmentä toimintavuottaan Helsingin The Circuksessa lauantaina 30. toukokuuta (kovasti onnea ja menestystä jatkossakin!) Tapahtumasivu löytyy täältä.
Kekkerit ovat todella maukkaat, sillä paikalle saapuu muun muassa maineikas tanskalaisherra Flemming Rasmussen, joka oli aikoinaan valmistelemassa klassisia Metallica-kiekkoja Ride The Lightning, Master Of Puppets ja …And Justice For All.
Musiikista vastaavat Los Bastardos Finlandeses ja Metallican kappaleita soittava nimikokoonpano, jossa vaikuttavat Janne Joutsenniemi (mm. Stone), Tomi Joutsen (mm. Amorphis), Kuisma Aalto (Mokoma), Samy Elbanna (Lost Society), Tommy Tuovinen (MyGrain), Jukka ”Kosmo” Kröger (mm. Herra Ylppö & Ihmiset) ja Mikko Herranen.
Kysytäänpä hieman ennakkotunnelmia Amorphis-kulta(ja multa)kurkku Tomi Joutsenelta.
”Mahdollinen munaaminen tullaan muistamaan ja pitkään!”
– Suhteeni Metallicaan on hieman ristiriitainen, mutta bändihän on kiistämättä aivan mieletön järkäle. Joku ihmeen palo niitäkin edelleen ajaa lavalle ja studioon, vaikka rahaa löytyy varmasti kaikkien tileiltä ihan riittävästi. Alkupään tuotanto pursuaa hyviä tai mahtavia biisejä, kun taas viimeisimmät levyt ovat liukuneet oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, Joutsen avaa.
– Ensimmäisen kerran kuulin Metallicaa varmaan …And Justice For All -albumin ilmestymisen aikoihin. Eniten tuli luukuteltua Onea, koska siinä poljettiin tuplabassareita ihan simona. Levyn soundit kummastuttivat jo silloin, vaikken tajunnutkaan vielä mistään muusikkohommista yhtään mitään. Ai niin: joku lohjalainen kaverin kaverin kaveri osasi kuulemma soittaa Onen rummuilla ja tätä tietoa sitten ihmeteltiin kovasti!
Mikä on sinulle rakkain Metallica-albumi?
– Musiikillisesti kovin pitkäsoitto on varmaan Ride The Lightning, mutta ehkä se rakkain on silti …And Justice For All. Justice on jollain tavalla mystisempi. Liittyykö se niihin kummallisiin soundeihin vai nuoruuden pussikaljoitteluihin? Mene ja tiedä.
Jännittääkö tämä tuleva ”Metallica-keikka” jo kovasti?
– Kieltämättä! En ole kuitenkaan mikään puhdasverinen thrash-laulaja… Laulan muun muassa erään erittäin nopean biisin ja se tulee olemaan haastavaa, kun meikäläisen kieli ei tahdo taipua niin ripeään säksätykseen, nauraa Joutsen.
– Tulkitsen myös erään sen luokan klassikon, että sen mahdollinen munaaminen tullaan muistamaan ja pitkään. Toisi sanoen: eihän tässä mitään paineita oikeastaan ole!