Metallimuusikoiden arvostama D-Studio sulkee ovensa – Jarno Hänninen mieluummin lopettaa kuin lähtee polkuhinnoitteluun

20.2.2017 11:12

Nurmijärven Klaukkalassa 15 vuoden ajan toiminut D-Studio on tullut tutuksi monelle suomalaiselle muusikolle. Erityisesti metallibändit ja raskaan rockin yhtyeet ovat vierailleet studiossa ahkerasti, ja sen tunnetuista asiakkaista voi mainita esimerkiksi Ajattaran, Before the Dawnin, Teräsbetonin ja MyGrainin. Parhaiten studio tunnetaan kuitenkin paikkana, josta nuoret, omakustanteita tekevät bändit ovat saaneet tasokasta jälkeä kohtuuhintaan.

Nyt lysti kuitenkin loppuu. Omistaja Jarno Hänninen ilmoitti tammikuussa sosiaalisessa mediassa, että D-Studio sulkee ovensa helmikuun lopussa. Ilmoitus otettiin raskaasti vastaan studiossa vierailleiden yhtyeiden keskuudessa, ja Hänninen sai lukea runsaasti surunvalitteluviestejä.

Kysyimme studiomaestrolta syytä lopettamispäätökselle sekä yleisemmin siitä, millaiseksi äänitysstudioiden arki on muuttunut 2010-luvulla, kun muusikot voivat yhä helpommin tehdä äänityksiä kotioloissa. Juttua riittää siitäkin, mihin suuntaan muusikoiden soittotaito on kehittynyt 15 vuodessa. Hänninen vastasi kysymyksiin sähköpostitse.

15 vuoden ajan toiminut D-Studio sulkee ovensa helmikuussa. Miksi päädyit tällaiseen ratkaisuun?

”Lyhyt versio on yksinkertainen: kun viivan alle jää vuosi vuodelta tilinpäätöksessä entistä vähemmän, pitää tilanteeseen reagoida, ennen kuin on myöhäistä. Koska kulurakenteeeseen ei juuri voi enempää vaikuttaa suurten tilojen tuoman suuren vuokran takia, olisi ainoa keino työllisyystilanteen parantamiseksi lähteä kilpailemaan vain hinnalla. Ammattitaitoaan ei kuitenkaan saa alihinnoitella.”

Ainoa keino työllisyystilanteen parantamiseksi olisi lähteä kilpailemaan vain hinnalla. Ammattitaitoaan ei kuitenkaan saa alihinnoitella.
– Jarno Hänninen

”Äänialan toimijoiden arvostus tuntuu olevan heikkenemässä. Jos joku tekee kellarissaan halvemmalla kuin itse kunnon tiloissa, ei laadulla tunnu olevan merkittävää roolia tarjouspyynnöissä, vaan halvin vie urakan. Rakennusalalta tuttu käytäntö.”

”Suuri merkitys on myös ihan puhtaalla leipääntymisellä. Jos töihin ajaessa huomaa, ettei pysty eikä halua enää antaa kaikkeaan projektille, on aika miettiä asioita uudelleen. Pitää olla rehellinen itselleen ja asiakkaalle.”

Jos vertaat vuoden 2017 studiobisnestä 15 vuoden takaiseen, miten tilanne on muuttunut?

”Yksinkertaistettuna siinä, missä 15 vuotta sitten yhtyeet käyttivät albumia kohti esimerkiksi 20 päivää studioaikaa, käytettiin viisi vuotta sitten 10 päivää ja nykyään enää viisi. Tämä puolestaan johtuu kotiäänitysten kasvaneesta määrästä, jonka on mahdollistanut äänityssoftien ja tietokoneiden huima hinta- ja suorituskykykehitys.”

”Tämä on tietysti kotiäänittäjän kannalta hyvä asia, mutta samalla se on kaupallisten studioiden surma. Ikävintä on kuitenkin se, että kaupallisille toimijoille jää usein vain miksaus- ja masterointivaihe. Eli äänitykset tehdään itse ja lopputulos jätetään miksattavaksi ammattilaisille – usein saatesanoilla ’pelasta näistä jotain’. Ikävä kyllä säätämätöntä kitaran intonaatiota ei kaiulla enää paikata.”

Kerro tarkemmin siitä, miten kotiäänittämisen helpottuminen on vaikuttanut ammattistudioiden arkeen.

”On luonnollista, että tekniikan kehittyessä sitä myöskin käytetään. Näin tekisin varmaan itsekin. Usein ikävä kyllä unohtuu, että tekniikka on vain apuväline. Kuka vain osaa painaa rec-nappia, mutta jos artistin pitää itse päättää, mikä otto narulle kannattaa jättää, niin se onkin jo eri asia. On suuri vastuu ja taakka artistille itselleen ottaa samanaikaisesti artistin, äänittäjän ja tuottajan rooli.”

Jos joku haaveilee nykyään oman äänitysstudion perustamisesta, millaisia viisaiden sanoja hänelle sanoisit?

”Seuraa unelmaasi, mutta ole realisti. Muista, että edelleenkin kuka vain osaa äänittää, jos sillä tarkoitetaan rec-nappulan painamista. Se ei olekaan studiotoiminnassa se juttu. Soundikin on toissijaista, jos sovitus, sävellys ja soiton tekniikka tai soittimen toiminta kusevat. Niihin pitäisi osata puuttua ohjaavasti mutta määrätietoisesti.”

Aiotko jatkaa työskentelemistä musiikin parissa, vai vaihdatko tyystin alaa?

”Aion ja en! Viidentoista yrittäjävuoden jälkeen lähden ihan alkuun palkkatöihin täysin musiikkiin liittymättömälle alalle. Mutta ei koira karvoistaan pääse. Valtaosa musiikkiprojekteista ovat nykyään miksauksia, eikä sellaisiin tarvita sadan neliön tiloja. Jatkan siis mielenkiintoisia miksaus-, masterointi- ja tuotantoprojekteja edelleen, mutta freelancerina ja pienemmässä mittakaavassa.”

”Aion myös jatkaa omien yhtyeprojektien parissa säveltäjänä, äänittäjänä, tuottajana ja miksaajana. Enkä koskaan sano ei koskaan. Jos fiilis ja tarve kohtaavat, ei koskaan tiedä, vaikka joskus avataan D2-studio!”

Mistä studiossasi valmistuneista tuotoksista olet erityisen ylpeä?

”Pakkohan tähän on vastata oma lempilapsi, eli Dead End Finland. Projekteja aloitellessa kukaan ei tiedä miltä lopputulos kuulostaa. Sävellykset elävät tekovaiheessa, ja usein alkuperäisessä sovituksessa olevia osia ei lopputuloksessa ole ollenkaan.”

”Pakko myös mainita Kemin hurjapäät eli Slap Betty. Sellaista rockin vaaraa ja taidokasta yhteensoittoa enää harvoin näkee. Bändi, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa livenä.”

Studiosi oli suosittu senkin takia, että bändit saivat majoittua sinne yöksi ja äänittää (tai sekoilla) vaikka vuorokaudet ympäri. Mitä muusikoiden selkkauksia mieleesi on jäänyt parhaiten?

”Kyllä yksi on ylitse muiden. Eräänä talvisena viikonloppuyönä ovikello soi, ja oven takana seisoi poliisi. Herätys jota harva haluaa kokea. Mielessä tietysti kävi kaikkea rikosepäilystä läheisten onnettomuuteen.”

Asiakkaani olivat saunasessionsa jälkeen lukinneet itsensä pyyhkeet vyötäisillään pihalle. Ja pakkasta oli reilusti. Onneksi jollain oli puhelin mukanaan, ja tyypit saivat soitettua ambulanssin paikalle.

”Rakkaat asiakkaani olivat kuitenkin saunasessionsa jälkeen lukinneet itsensä tupakkitauolla pyyhkeet vyötäisillään pihalle. Ja pakkasta oli reilusti. Onneksi jollain oli puhelin mukanaan, ja tyypit saivat soitettua ambulanssin paikalle, niin että pääsivät lämmittelemään ja hoitamaan paleltumiaan. Poliisit sitten hakivat minulta vara-avaimen, ja seurue pääsi sisään lämmittelemään.”

Onko suomalaisten muusikoiden ammattitaito parantunut vai huonontunut 15 vuodessa?

”Kyllä minä sanoisin, että parantunut. Moni kitaristikin hakkaa riffejään armottomasti tahdissa pysyvän rumpusoftan päälle himassaan tunti toisensa jälkeen. Siinä kehittyy klikkiin soittamisen taito. Ja jos ajatellaan noin yleisesti niin harva bändi tulee nykyään studioon ryyppäämään ja rellestämään. Kyllä ne biisit on hyvin treenattu, ja melko toimistotyöorientoituneesti omat suoritukset tullaan narulle vetämään.”

”Erona vanhaan on myös se, että studiolivejä tehdään vähemmän. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen saa jokainen miettiä itse. Nykyään osuudet soitetaan klikin päälle soitin kerrallaan, kun ennen otettiin enemmän rumpu-basso-skebapohjia kerralla sisään. Musiikki on tarkempaa, mutta toisaalta bändin tuoma synergia ja yhteensoittotaito eivät pääse kehittymään, eivätkä ne siten kuulu samalla tavalla lopputuloksessa.”

Kuka saa kunnian olla viimeinen studiossasi äänittävä artisti tai yhtye?

”Muutama projekti jää vähän kesken, mutta jos kokonaisuuksista puhutaan, niin uusi tuttavuus XsilenT louhii G-vireessä jengiltä paikat hampaista, jahka toivottavasti kuluvana vuonna esikoisalbuminsa julkaisevat.”

Lisää luettavaa