Edesmenneen blueskitaristin Johnny Winterin elämäkerta Rankkaa menoa (Raisin’ Cain, 2010) sukeltaa äärimmäisen lähelle kohdettaan. Mary Lou Sullivan teki kirjaa vuosikausia ja onnistui voittamaan Winterin sekä hänen läheistensä luottamuksen niin, että kirjaan tallentui miehen elämän uskomattomimmatkin yksityiskohdat.
Kirjan on suomentanut eläväisellä tyylillään Soundinkin sivuilta erittäin tuttu toimittajakonkari Jussi Niemi, joka ehti tavata Winterin useita kertoja.
– Kerran tuli väännettyä kättäkin hänen kanssaan, Niemi mainitsee.
Värikkäästi kirjoitetusta ja todella tehokkaasti mukaansa imevästä kirjasta selviää muun muassa, millaista on soittaa pyörivällä lavalla hurjassa LSD-tripissä.
Soundi julkaisee nyt erityisluvalla katkelman juuri painosta tulleesta kirjasta.
RANKKAA MENOA -KATKELMA
[…] Bluesissa marinoidun Yardbirdsin hajottua bändin kitaristi Jimmy Page perusti Led Zeppelinin. Jeff Beck Groupin peruttua erään kiertueensa, Led Zeppelinin manageri Peter Grant sai suostuteltua kiertuejärjestäjän ottamaan riskin tuntemattoman yhtyeen kanssa, ja niin Led Zeppelin päätyi lämmitysaktiksi useille Johnnyn keikoille.
Yksi noista keikoista oli Spectrumissa, joka oli 18 000 hengen stadion Philadelphiassa. Sitä iltaa (ja painajaista) Johnnyn bändi ei unohda koskaan.
”Se oli kammottavaa”, Johnny kiteyttää. ”Spectrumissa oli pyörivä lava ja me oltiin kaikki trippissä. Se lava pyöri tosi nopeesti ja mä olin aivan kauhuissani. Se oli niinku soiva karuselli. Jos kävelin pois mikiltä, mä unohdin missä se oli enkä meinannu löytää sitä. Siitä lähtien mä oon kieltäytyny soittamasta pyörivillä lavoilla.”
”Se lava pyöri tosi nopeesti ja mä olin aivan kauhuissani.”
”Me soitettiin Spectrumissa, kun meillä oli lyhyeks jääny happokausi.”, Turner selitti. ”Joku anto meille vähän LSD:tä. Aikasempien kokemusten perusteella me funtsittiin, että jos me jaetaan yks pilleri keskenämme, niin me pystytään ihan hyvin soittaan, niin me oli tehty ennenkin. Mutta kuinka ollakaan, pian kävi ilmi, että se oli vahvinta LSD:tä, mitä me oli koskaan saatu. Kohta meille valkeni, että me oltiin aika riskaabelissa tilanteessa, ja kun me käveltiin lavaa kohti, niin me aavisteltiin, että tästä tulee rankka keikka. Sit me katottiin ylöspäin ja nähtiin Led Zeppelin siellä pyörivällä stagella. Se näytti siltä, kun lava olis pyöriny sata kilsaa tunnissa, vaikka se tietenkin liikku tosi hitaasti. Lavalta näki valospotteja, joita oli joka puolella salia. Siinä me pyörittiin ja valot vaan vaihto värejä. Me ei pystytty hahmottaan oikein mitään. Me ei tiedetty edes, soitetaanko me vai ei. Me oltiin täysin transsissa.”
”Me ei tiedetty edes, soitetaanko me vai ei”
Kun keikka lopulta päättyi ja lava pysähtyi, bändi luuli painajaisensa jo viimein päättyvän. Mutta aivan kuin Lewis Carrollin kirjassa Liisa ihmemaassa, asiat eivät olleetkaan niin kuin ne näyttivät olevan.
”Me oli tultu lavalle meidän ämyrien takaa”, Turner kertoi. ”Mutta lava pysähtykin toisin päin: lavan takaosa oli nyt yleisöön päin. Mutta me tripattiin niin kovaa, ettei me sitä huomattu. Niinpä Johnny kuvitteli lähtevänsä lavalta pois takahuoneeseen, mutta se hyppäskin lavan reunan yli suoraan yleisöön, eturiviin. Jengi ryntäs sen päälle. Ne olis syöny Johnnyn, jollei roudarit olis hypänny hätiin ja kiskonu sitä kä- sistä takas lavalle.” […]
(Mary Lou Sullivan: Rankkaa menoa (Raisin’ Cain, suomennos Jussi Niemi), s. 106–107.)
Albino Blues Cult tekee kunniaa
Kirjan julkaisun kunniaksi on luvassa erikoisherkkua: kaksi Johnny Winterille omistettua Albino Blues Cult -konserttia.
Helsingin Tavastialla blues soi 27.5. ja lavalle nousevat esimerkiksi Esa Kuloniemi, Paleface, Jarmo Nikku, Eero Raittinen ja Marjo Leinonen. Liput ja lisätiedot täältä.
Tampereen Klubilla Winteriä muistellaan 11.6. ja musiikista vastaavat muun muassa Jo’ Buddy, Ville Rauhala, Masa Orpana ja Dave Lindholm. Liput ja lisätiedot täältä.
Albino Blues Cultin Tampereen-keikan kokoonpano