Nick Caven viimeisimmän albumin, Skeleton Treen julkaisun yhteydessä esitettiin valikoiduissa elokuvateattereissa One More Time With Feeling -dokumenttielokuva. Dokumentti tehtiin osittain siksi, ettei Caven tarvitse levyn jälkeen vastailla toimittajien kyselyihin arkaluontoisesta ja kipeästä aiheesta – levy kun käsittelee Nick Caven pojan kuolemaa.
Ohjaaja Andrew Dominik kertoi Rolling Stone -lehden haastattelussa pelänneensä dokumenttia tehdessään homman lipsahtavan ”surupornoksi” ja näyttävän ulospäin Arthur Caven kuoleman hyväksikäytöltä levymyyntimielessä, mikä ei tietenkään ollut tekijöiden tarkoitus. Elokuva on vain käytännöllinen tapa
– Suuri huolenaiheemme oli, onko jotenkin vastenmielistä tehdä elokuvaa, jonka keskiössä on näin kaamea tragedia. Oli myös olemassa pelko siitä, että dokumentti jollain tavalla vähättelisi tapahtunutta. Keskustelimme paljon, missä menee raja rehellisen surutyön ja vaikeasta ajasta selviämisen kuvaamisen ja sosiaalipornon välillä. Nick oli erityisen huolissaan näistä asioista, joten päätimme vain olla rehellisiä ja avoimia hämmennyksen suhteen, Dominik kertoo.
Cave ja Dominik kävivätkin paljon keskusteluja siitä, mitä jättää elokuvaan ja mitä ottaa pois. Dokumentti muun muassa päättyy kohtaukseen, joka on kuvattu kallioilla, joilla Arthur menetti henkensä. Tämä oli yksi asioista, joista käytiin kovaa kädenvääntöä.
– Halusin esittää paikan kauneuden ja ikuisuuden kuvana, en kauhun ja kauheuden. Nick oli voimakkaasti sitä vastaan. Hän ajaa niiden kallioiden ohi joskus monta kertaa päivässä, koska ne ovat matkan varrella hänen kotoaan studiolle mentäessä, ja joka kerta hänet valtaa inhottava tunne, kun hän ohittaa paikan. Mutta kun dokumentti julkaistiin, Nick soitti minulle ja kertoi nykyään saavansa lämpimän tunteen ajaessaan kallioiden ohi. Joten ehkä teimme jotakin oikein.