”Rock ’n’ roll ain’t noise pollution”, lauloi AC/DC massiiviseksi menetykseksi osoittautuneella Back in Black albumillaan vuonna 1980. Mississippin yliopiston kirkkaimmat mielet päättivät pistää väitteen testiin ja altistivat leppäkertuista, kirvoista ja soijapapukasveista koostuneen ekosysteemin rock-musiikille, countrylle ja erinäisille urbaaneille kaupunkiäänille.
Kokeessa Back in Blackia luukutettiin ekosysteemille yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa putkeen. Ilmeisesti sama tehtiin myös muiden artistien, joihin lukeutuivat Lynyrd Skynyrd, Willie Nelson ja Guns N’ Roses, musiikin kohdalla. Urbaanit äänet koostuivat puolestaan katuporien rytinästä ja autojen tööttäilystä.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että AC/DC:lle, muulle rock-musiikille sekä urbaanille mekkalalle altistuneiden leppäkerttujen saalistusinto laski, kirvakanta pääsi ryöstäytymään käsistä ja soijapapukasvien biomassa väheni. Country-musiikilla ei nähty vastaavia vaikutuksia.
Tutkijaryhmää johtanut apulaisprofessori Brandon Barton sanoo, että tulokset olivat kova pala AC/DC-fanin purtavaksi. ”Se oli meille paha paikka. Emme haluaisi olla eri mieltä AC/DC:n kanssa. Meidän mielestämme se ei ole äänisaastetta, mutta leppäkertut ovat eri mieltä. Tässä on se tärkeä ero.”
”Tämä koe oli tietysti osaltaan hauskanpitoa ja AC/DC-hypoteesin testausta, mutta halusimme samalla oikeasti osoittaa sen, että yhtä lajia koskeva äänisaaste ja muu ihmisen aiheuttama mekkala voivat vaikuttaa moneen ravintoketjun muuhun lajiin.”
Voit käydä lukemassa tutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista tarkemmin täältä.