Brittilehti Mirrorin jutun mukaan Ian ”Lemmy” Kilmisterin jättämän perinnön arvo on vähän yli kuusisataa tuhatta euroa – siis hyvin paljon vähemmän kuin aikaisemmin on arveltu.
Kaikenlaiset miljoonaveikkaukset ovat tosin olleet ihan perusteltuja.
The Ramonesin ohella Motörhead-paitoja näkee ns. ”joka paikassa”. Okei, Lemmy ei ole varmaankaan kostunut niistä räteistä senttiäkään, sillä ne Snaggletooth-paidathan ovat mitä luultavimmin 99-prosenttisesti piraatteja. Sama koskee monia muita Motörhead-oheistuotteita. Olisivatkohan ne hieromasauvat kuitenkin ihan aitoa ja autenttista tavaraa?
Levyt? Motörhead ei sentään myynyt miljoonia per pitkäsoitto, mutta luulisi silti, että aika monen kymmenen albumin discografiasta heruisi hilloa ihan mukavasti. Toisaalta taas: Motörheadin takavuosien levy-yhtiökuviot ovat melkoisen sotkuisia, joten ehkä Lemmy ja kumppanit eivät ole saaneet julkaisuistakaan kummoisia summia. Tai ainakaan siitä maineikkaasta backkataloogista.
Lemmy kirjoitti materiaalia muillekin. Esimerkiksi Ozzy Osbournen kanssa tehty Mama, I’m Coming Home oli / on iso hitti, ja Lemmy onkin huomattanut saaneensa kappaleesta rojalteja todella paljon enemmän kuin Motörheadin biiseistä konsanaan.
Keikat? Motörheadin viimeisten vuosien Euroopan-kiertueet olivat isoja juttuja. Esimerkiksi Saksassa yhtye soitti säännöllisesti 3000-6000 hengen saleissa (joskus isommissakin) ja esimerkiksi viimeinen Suomen-keikka tapahtui Hartwall-areenalla. Eivät ne keikkaliksat voi tällaisessa vaiheessa olla ihan pieniä. Vai voivatko?
Entä Lemmyn oikeasti mittava kokoelma toisen maailmansodan aikaista muistoesineistöä? Luulisi, että ne lukemattomat ”SS-tikarit” ja muut esineet olisivat yksinään jo ainakin miljoonan arvoisia.
Reilu kuusisataa tuhatta? Kuulostaa oudolta.