Maailman paras Radiopuhelimet julkaisi ensimmäisen albuminsa Rokkiräjähdys vuonna 1988. Vielä ei siis juhlita levyn kolmekymppisiä, mutta yhtye ja Svart Records päättivät joka tapauksessa tuoda teoksen uudelleen kauppoihin vinyylipainoksena. Uusi versio julkaistiin jokunen viikko sitten.
Pyysimme kitaristi Jarno Mällistä muistelemaan hieman esikoislevyn syntyä, ja mies tekikin sähköpostitse työtä käskettyä. Seuraa pienimuotoinen tarina siitä, millaisia Radiopuhelinten alkutaipaleen keikat olivat, miten rumpali Jyrki Raatikainen joutui häijyn kuuloiseen onnettomuuteen treenikämpällä ja mitä merkillistä tapahtui äänitysstudiossa.
Aivan lopuksi Mällinen kertoo yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmista. Uutta levyä pukkaa, ja biisilistalla on jopa yksi parin vuosikymmenen ajan kypsytelty tapaus. Hyvä!
Jarno Mällinen kertoo:
”Treenasimme Rokkiräjähdyksen materiaalin Oulun Leipätehtaalla. Se oli kolmikerroksinen, korttelin alalle levittäytyvä vanha leipomo, jonka kulttuurinuoriso oli vallannut ja vuokrannut treeni-, teatteri- ja taidekäyttöön.
Viiden ensimmäisen biisin purkituksen jälkeen äänittäjä Nixu Nikula huhuili tarkkaamosta vaivaantuneesti, että jonkin namikan unohtamisen takia nauhalle ei ollut tarttunut mitään.
Leipätehtaan betonisalissa soitimme pari kolme keikkaa. Yksityiskeikalla juhannuksena 1988 olin olosuhteiden otollistamana juhlatuulella, enkä muista settilistasta kuin The Stoogesin Loosen. Biisihän alkaa kitaralla, ja myöhemmin muut kertoivat ihmetelleensä hieman, kun kahden putkeen menneen version jälkeen olin aloittanut Loosen vielä kolmannen kerran.
Rokkiräjähdyksen ilmestyttyä Leipätehdas purettiin ja siirryimme treenaamaan ravintola Rauhalan sivurakennukseen Ainolanpuiston kupeessa. Se oli vanha pieni puutalo, oikein nätti lukuun ottamatta treenihuoneen seinästä törröttäneitä johdonpäitä. Huomasimme ne, kun Raatikainen nojautui rumpujakkarallaan taaksepäin ja sai sähköiskun. Hänen piti hieman lepäillä lattialla.
Levytyssessiosta päällimmäisin muisto on, kun viiden ensimmäisen biisin purkituksen jälkeen äänittäjä Nixu Nikula (R.I.P.) huhuili tarkkaamosta vaivaantuneesti, että jonkin namikan unohtamisen takia nauhalle ei ollut tarttunut mitään. Tahaton psyykkaus toimi: soitimme biiseistä saman tien selvästi raivokkaammat versiot.
Tällä hetkellä treenaamme uutta materiaalia. Työn alla ovat ’Velvet Underground -hakkausta’ edustava Supertietoisuus, Talking Headsista innoittunut Naapurit, Juha Hurmeen sanoittama Jeesus Kristus ja ateisti, Hailuoto 2, Lappajärvi -75 sekä Vanhus ja piru, jonka alkumuotoa treenasimme jo 20 vuotta sitten Hiljaista!-levylle. Biisiä piti vähän kypsytellä.
Jos kaikki menee hyvin, niin levylautasella tavataan parin vuoden päästä eli aivan kohta.”