Opethista tuttu Mikael Åkerfeldt liittyy Rolling Stonen pitkään ja vaikuttavaan listaan eri metallimusiikin vaikuttajia, jotka ovat saaneet kunnian listata julkaisulle kymmenen mielestään kaikkien aikojen parhaaksi katsottavaa metallialbumia. Toisin kuin esimerkiksi Black Sabbath -rumpali Bill Ward ennen häntä, Åkerfeldt luottaa klassikkojen tenhoon, vaikka avaakin listansa melkoisella harvinaisuudella.
10. Lucifer’s Friend, Where the Groupies Killed the Blues (1972)
”Olisin voinut laittaa tähän miljoona eri vaihtoehtoa, sillä keräilen levyjä ja minulla on tuhottomasti hienoja hard rock-/heavy metal -levyjä, joista kaikki eivät ole koskaan kuulleetkaan. Ajattelin, että olisi vähän tyhmää valita vain kymmenen levyä, joista kukaan ei ole ennen kuullut mitään. Mutta minun oli pakko valita edes yksi. Lucifer’s Friend oli saksalainen bändi, jolla oli englantilainen laulaja John Lawton –– Se on vain täysin hullu, super-hyper progressiivinen hard rock -albumi huikeilla laulusuorituksilla.”
9. Deep Purple, Stormbringer (1974)
”Tämä on vaikeaa, sillä rakastan kaikkia Deep Purple -levyjä. Rakastan The House of Blue Lightia ja Perfect Strangersia ja alkupään levyjä. Rakastan ensimmäisen laulajan levyjä. Valitsin kuitenkin Stormbringerin, se on mielipide, johon Ritchie Blackmore, ei sillä että tuntisin hänet, ei varmaankaan yhtyisi. Hän tietääkseni vihaa sitä. Mutta hän kirjoitti sille muutaman biisin. Hän kirjoitti ne kaikkein parhaat biisit. Hän kirjoitti nimikkokappaleen, Lady Double Dealerin, Soldier of Fortunen ja The Gypsyn. Kaikki fantastisia, huikaisevia, hienosti kirjoitettuja ja klassisia hard rock -kappaleita upealla laulajalla ja taustalaulajalla.”
8. Yngwie J. Malmsteen, Rising Force (1984)
”Ystävälläni oli Rising Force kopioituna kasetille. Kuuntelin sen ja olin ihan, että: ’Tuo ei ole mahdollista… ei kukaan kykene soittamaan noin.’ Se kuulosti syntetisaattorilta. Se kuulosti niin puhtaalta ja helpolta. Ihan kuin se olisi ollut jotain studiokikkailua tai jotain. Mutta siellä oli kauniita kappaleita, aivan uskomattoman upeaa kitaransoittoa ja se oli toisaalta myös tavallaan hyvin äärimmäistä tavaraa, koska jotkin osat olivat niin nopeita.”
7. Entombed, Left Hand Path (1990)
”Olin niin ylpeä kun tämä levy ilmestyi. Olin ollut Nihilist-yhtyeen suuri fani, joka oli siis bändin nimi ennen Entombedksi muuttumista. –– Se oli ilmiömäistä. Kasettidemolla, jonka ostin heti sen ilmestyttyä, oli kolme kappaletta ja soundi, josta ei voinut sanoa kuin: ’helvetti soikoon, mitä tämä oikein on?’ Se oli brutaalein ja raskain kitarasoundi, jonka olin koskaan kuullut.”
6. King Diamond, ”Them” (1988)
”Tässä olisi voinut olla mikä tahansa, sanotaanko kolmesta ensimmäisestä Mercyful Fate -albumista: Melissa, Don’t Break the Oath ja In the Shadows, jota rakastan myöskin. Samaten mikä tahansa King Diamond -levy The Eye:hin asti, joka oli mielestäni viimeinen fantastinen orkesterin levytys. ”Them” vain on yksi niistä levyistä… Mikkey Deen rumpufilli, joka päräyttää koko homman käyntiin sen pienen intron jälkeen, saa menemään ihan, että ’helvetti sentään, tuohan on paras rumpufilli ikinä!'”
5. Morbid Angel, Altars of Madness (1989)
”Tämä oli astinlautani raskaampaan ja äärimmäisempään musiikkiin. Halusin olla viileä kaveri ja kuunnella kaikkein raskainta mahdollista heavy metalia, mutta en tykännyt Venomista. Mielestäni he olivat ihan paskoja. Nykyään tavallaan pidän heistä, mutta silloin ajattelin etteivät he osanneet soittaa, koska olin suuri Uli John Rothin ja Ritchie Blackmoren fani. –– Altars of Madness oli ensimmäinen aito rakkauteni, mitä tulee äärimmäisempään musiikkiin. Se oli mielestäni hyvin musikaalinen levy ja se puhutteli minua kitaristina.”
4. Led Zeppelin, Led Zeppelin II (1969)
”En oikeastaan pidä Led Zeppeliniä heavy metalina, mutta he olivat mukana sen alkuhetkistä asti. He aloittivat Uriah Heepin, Black Sabbathin ja Deep Purplen kanssa sen, josta lopulta muodostui heavy metal. He loivat pohjan sille tyylille, josta heavy metal lopulta muotoutui. –– Ensimmäinen ajatukseni oli valita Zeppelin IV, koska sillä on The Battle of Evermore ja Going to California, sekä pehmeämpiä kappaleita joita rakastan, mutta jokin vain saa minut palaamaan Zeppelin II:seen useammin kuin muihin.”
3. Rainbow, Rising (1976)
”Fantastinen levy. Jos nyt rehellisiä ollaan, Rainbow ei ikinä julkaissut varsinaisia mestariteoksia, mutta tämän lätyn positiiviset puolet voittavat aina negatiiviset siihen pisteeseen saakka, että se tulee aina olemaan top 5:ssäni. Joko tämä tai ensimmäinen Rainbow-levy, joka oli nimeltään vain Ritchie Blackmore’s Rainbow. Rakastan niitä kahta levyä sekä kolmatta Dion kanssa. –– Risingilla on kuitenkin Tarot Woman ja Stargazer, joka on raskaan rockin suurin mestariteos.”
2. Judas Priest, Sad Wings of Destiny (1976)
”Tämä on lempparini Judas Priestin levyistä. En tiedä kuinka monta vinyylikappaletta minulla siitä oikein oli, mutta kulutin ainakin yhden puhki. En voinut kuunnella sitä enää, sillä soitin sen aivan loppuun. Vinyylillä ei vain ollut enää uria jäljellä. Rakastan koko levyä lukuun ottamatta Genocidea, josta en ole järin innoissani. Olen kuitenkin noiden aikojen Rob Halfrodin laulannan massiivinen fani, etenkin kun hänellä oli hitusen puhtaampi ääni.”
1. Black Sabbath, Sabbath Bloody Sabbath (1973)
”Sabbath Bloody Sabbath on minulle Sabbathin orkestroiduin levy Sabotagen ohella, mutta Sabbath Bloody Sabbath on vain suosikkilevyni lempi-hard rock-/metal-bändiltäni. Sillä on kauniita jousisovituksia. Se on erilainen kuin muut, koska sillä on orkesterisoittimia mukana. –– Sillä on myös mielestäni Ozzy Osbournen parhaat laulusuoritukset. Hänellä on mahtava ääni ja se on ehdottomasti hänen paras suorituksensa. Sillä on myös suosikki-Black Sabbath -kappaleeni Spiral Architect.”