Slayerin Kerry King valitsi 10 kaikkien aikojen parasta metallialbumia

On Slayer-kitaristin vuoro paljastaa suurimmat suosikkinsa metallialbumeiden saralta.

Kuva: Alfred Nitsch / Wikimedia Commons

Kuten Ozzy Osbourne, Lars Ulrich, M. Shadows, Bill Ward ja Corey Taylor häntä aiemmin, myös Slayerin Kerry King on päätynyt listaamaan Rolling Stonen pyynnöstä mielestään kymmenen kaikkien aikojen parasta heavy metal -albumia. Kitaristisuuruuden valinnat painottuvat enemmänkin old school -osastolle, sillä 80-luvun jälkeen julkaistuja albumeita ei miehen listalla nähdä laisinkaan.

Voit katsoa Kingin valinnat alta lyhyiden perusteluiden saattelemina. Pidemmät tarinat valintojen takaa kannattaa käydä lukaisemassa täältä.

AC/DC, ’Highway to Hell’ (1979)
”Monet valinnoistani olisivat voineet heilahtaa mihin suuntaan tahansa. Rakastan Poweragea. Rakastan If You Want Blood You’ve Got Itiä. Kaikki AC/DC:n varhaismateriaali on mahtavaa, mutta Highway to Hell, paitsi että se jäi Bon Scottin viimeiseksi, on aivan täynnä loistavia biisejä.”

Black Sabbath, ’Sabotage’ (1975)
”Sabotage on yksinkertaisesti raskas levy. Siellä on niin paljon hyvää tavaraa. Kun tein valintojani, kallistuin niiden levyjen puoleen, joita tapaan kuunnella kun treenaan tai ajan, ja valinnakseni Black Sabbathilta päätyi Sabotage.”

Exodus, ’Bonded by Blood’ (1985)
”Kun tein tätä listaa, selasin läpi levyjäni ja huomasin yhtäkkiä, että ’kappas, Exodus.’ Jos minun pitäisi valita yksi Exodus-levy jota voisin kuunnella koko loppuelämäni, se olisi Bonded by Blood. Rakastan Shovel Headed Kill Machinea ja The Atrocity Exhibitionia, mutta Bonded By Bloodilla on todella hyviä biisejä.”

Iron Maiden, ’The Number of the Beast’ (1982)
”Minulla oli vaikeuksia valita Maiden-albumia, sillä rakastan kaikki kolmea ensimmäistä yhtä paljon. Päädyin Number the Beastiin, sillä se oli Brucen debyytti ja hän talloi sillä kaikkien sisälmykset muusiksi. Bruce vain tuli ja tuhosi kaiken, mitä hän ajatteli Iron Maidenin olevan ja Iron Maidenhan oli jo todella hyvä ennestäänkin.”

Judas Priest, ’Stained Class’ (1978)
”Minulle tämä on täydellisin Judas Priest -albumi. Rakastan Stained Classin introa. Rob Halford on kaikkien aikojen suosikkilaulajani, Ronnie James Dio heti vanavedesään ja Bruce Dickinsonin seuratessa aivan kintereillä. Riffejä löytyy kaikilta varhaisilta albumeilta, samoin kuin useilta myöhemmiltäkin, mutta Stained Classilla he todella löysivät Priestin määrittelevän soundin.”

Mercyful Fate, ’Melissa’ (1983)
”Melkein unohdin valita Mercyful Faten mukaan. Selailin levyjäni kun huomasin, että ’ainiin, Mercyful Fate.’ Melissalla Mercyful Fate löysi soundinsa. Siltä yhtye olisi luultavasti kuulostanut vielä nykypäivänäkin, mikäli olisi vain pysynyt kasassa. Kappaleet ovat upeita. Rakastan Michael Dennerin ja Hank Shermannin kitaraduoa ja King Diamondilla on täysin uniikki tapansa laulaa, jota joko rakastat tai vihaat.”

Metallica, ’Master of Puppets’ (1986)
”En pallotellut sillä, lisäisinkö Metallica-albumin tälle listalle vai en, mutta se ei ollut myöskään hätiköity päätös. Metallica on mahtava yhtye ja ansaitsee paikkansa listalla, joten ajattelin ’minkä levyn laittaisin treenatessa soimaan?’ Vastaus siihen on Puppets, sillä siltä löytyy yksi Metallica-suosikeistani – tai käytännössä se suurin suosikkini – Damage Inc. Paras kappale jonka he ovat kuunaan kirjoittaneet.”

Ozzy Osbourne, ’Diary of a Madman’ (1981)
”Minulla oli vaikeuksia valita Blizzard of Ozzin ja Diary of a Madmanin väliltä. Toisaalta olisin voinut myös valita minkä tahansa albumin, jolla on mukana Zakk Wylde, koska hän on vain niin superstara. Ensimmäinen Ozzy-levy oli hyvä – se oli ensimmäinen maistiainen Randy Rhoadsin taituruudesta – mutta Diary ei ollut niin kosketinvetoinen. Se oli mielestäni raskaampi heti Over the Mountain -aloituskappaleellaan.”

Rainbow, ’Long Live Rock ’n’ Roll’ (1978)
”Ronnie James Dio on – tai valitettavasti oli – aivan upea laulaja. En ikinä nähnyt häntä Rainbow’ssa, mutta Black Sabbathissa hän oli niin mies paikallaan. Se oli kuin levyä olisi kuunnellut. Hän oli niin hyvä. Lisäksi olen viime aikoina fiilistellyt Ritchie Blackmorea. Hän kirjoitti aikoinaan huikeaa materiaalia, eikä saa ansaitsemaansa kunnioitusta. Rakastan Risingia ja Stargazeria, mutta Long Live Rock ’n’ Roll on kappale kappaleelta vain todella tanakkaa tavaraa.”

Venom, ’Black Metal’ (1982)
”Musiikin löytäminen 80-luvun alussa oli aivan erilaista kuin nykyään. Sinun täytyi odottaa, että fanzinet kuten Metal Forces ja Kerrang lähettivät tuontilehtensä tänne, jotta pääsit lukemaan bändeistä, joille ei muutoin täälläpäin juuri palstatilaa suotu. Nyt Internetin myötä tieto liikkuu vapaasti kaikkialle. Minulle oli tuolloin tärkeää käydä levykaupoissa ja katsoa koska lehdet ilmestyivät ja ostaa ne nähdäkseni mitä juuri tuolloin oli meneillään. Venomin kuvat saivat aikaan ’jäbä, tämä on sitä kunnon paskaa’ -reaktion. Nyt kun katsot niitä, he näyttävät melko juustoisilta ja naurettavilta, mutta tuolloin vaikutuksille alttiina teininä ajattelin vain, että ’tsiigatkaa nyt näitä jätkiä!'”