Tasan 50 vuotta sitten rockmusiikin kasvot saivat uuden, pahaenteisen ilmeen, mutta maailmalle tämä selvisi vasta myöhemmin

16.10.2019 20:45

Birminghamin laitamilla, köyhien työläisten kansoittamassa Astonin lähiössä, 1960-luvun loppupuolella perustettu Black Sabbath – yhtye toki käytti aluksi muun muassa nimiä The Polka Tulk Blues Band ja Earth – on tänä päivänä maailman tunnetuimpia rockbändejä.

Aina ei ole ollut näin, ja myös Black Sabbathin kohdalla kaikki alkoi niin kuin parhaat tarinat useimmiten alkavat. Nollapisteestä.

Kun kitaristi Tony Iommi ja rumpali Bill Ward ottivat yhteyttä Ozzy Osbourneen nähtyään laulajan ”Ozzy Zig requires gig, owns his own PA” -ilmoituksen paikallisessa musiikkikaupassa, yksikään elävä olento ei olisi rohjennut ennustaa, millaisiin mainetekoihin tämä perusteilla ollut ryhmä vielä yltäisikään. Koko homma olikin kaatua rytisten jo vuoden vaihteessa 1968-69, kun Iommi liittyi kovassa nousussa olleen Jethro Tullin riveihin. Tänä päivänä on helppo todeta, että onneksi Iommin ja Tullin liitto kesti vain pari viikkoa.

Black Sabbath nauhoitti yhtyeen mukaan nimetyn ensialbumin 16. lokakuuta 1969 – siis päivälleen viisikymmentä vuotta sitten. Birminghamilaisnelikon – myös basisti Geezer Butler – nokka ei lontoolaisen Regent Sound -studion uumenissa kauan tuhissut, sillä 38-minuuttisen Black Sabbathin nauhoittaminen kesti kaikkiaan vain kymmenisen tuntia.

Pahaenteisen kannen omaava pitkäsoitto ilmestyi perjantaina 13. helmikuuta 1970, ja sitä pidetään syystä planeetan ensimmäisenä heavy metal -albumina. Toki levyltä löytyy myös kevyempiä paloja, mutta koskaan aikaisemmin maailma ei ollut kuullut levyn nimibiisin kaltaista ”paholaisen musiikkia” tritonus-intervalleineen. Se oli metallimusiikin alkupiste. Piste.

Levyn aikoinaan saama vastaanotto oli juuri sellainen kuin odottaa sopiikin: ennakkoluulottomat kuulijat rakastivat Black Sabbathin synkkää ja pelottavaa musisointia, kun taas establisoituneet kriitikot vihasivat Black Countryn kasvattien esiinmarssia. Useimmat sydämensä pohjasta.

Ohi livahtaneen puolen vuosisadan aikana on käynyt selväksi, että rockmusiikin historia tuntee vain harvoja debyyttilevyjä, joiden vaikutus ulottuu yhtä laajalle. Jos ja kun Black Sabbath on heavy metalin kiistaton peruskivi, sen päälle rakentunut kartano on tänä päivänä suunnattoman kokoinen. Löytyyhän pelkkiä heavy metalin alalajeja satoja… Ellei tuhansia!

”Maapallon metallisimmasta maasta” Suomesta löytyy tietenkin aimo liuta Sabbath-friikkejä, ja yksi heistä tottelee nimeä Janne Halmkrona.

Niin, CMX-kitaristi Halmkrona toki tunnetaan myös Sapattivuosi-yhtyeen kitaristina. Vuonna 2000 perustettu ja ensialbuminsa kolme vuotta myöhemmin julkaissut Sapattivuosi esittää Black Sabbathin tuotantoa suomen kielelle käännettynä, ja mikäli aihe kiinnostaa vähääkään, Svart Recordsin äskettäin julkaisemaa vinyylipakettia ei kannata ohittaa.

– Omat varhaiset muistikuvani Sabbathin debyytistä ovat jostain ala-asteen lopulta, kun kaverin luona pelättiin levyn kantta ja ihailtiin nimikappaleen ukkosenjylinää, sanoo Halmkrona.

– Eihän sitä aikoinaan todellakaan tiedetty, että Black Sabbath on nauhoitettu erityisen lyhyessä ajassa. Itse asiassa varmaan vasta Sapattivuoden debyyttiä vääntäessä tästä asiasta tuli ylipäänsä puhetta. No, kyllähän albumilta kuuluva soitto on välillä aika levotonta ja nykypäivänä monikaan soittaja saati tuottaja ei kelpuuttaisi kaikkia suorituksia julkaistavaksi. Mutta mitä sitten! Voisi olla aika hemmetin piristävää jos rockia äänitettäisiin nykyäänkin samalla asenteella ja meiningillä… Sapattivuoden ekaa valmistellessa meillä oli juuri tällainen pyrkimys, mutta taisi se tuottajan tuomion käsi silti käydä ropeltamassa sitä ProToolsin edit-valikkoa.

Tämä saattaa olla tyhmä kysymys, mutta silti: millä tavalla Black Sabbath on kestänyt ajan kuluttavaa hammasta?

– Kuten tiedämme, levy on kokonaisen musiikkityylin alkujuuri ja sydän. Ja tämä sydän sykkii ihan entiseen malliin. Albumia tulee vieläkin kuunneltua säännöllisesti – ainakin a-puolta!

– Henkilökohtaisesti levyyn tosin liittyy sellainen harmittava seikka, että Sapattivuosi ei jostakin syystä saanut käännöslupaa nimibiisiin – melkein kaikkiin muihin versioimiimme Sabbath-kappaleisiin sen saimmekin. Ehdimme myös äänittää Black Sabbathin, mutta kappale täytyi sitten jättää julkaisematta. Annan tämän kuitenkin Black Sabbathille anteeksi!

Lisää luettavaa