Joensuulaislähtöisen Insomniumin edellinen pitkäsoitto Shadows Of The Dying Sun -kipusi Suomen virallisen albumilistan kakkoseksi. No, siitähän ei ole kuin yksi suunta, ja sinne melodisen death metalin parissa sankaritekoihin yltänyt Insomnium on nyt myös mennyt.
Listan paalupaikalle karauttanut Winter’s Gate ei myöskään ole ”ihan mikä tahansa” albumi, sillä teos sisältää vain yhden biisin eli 40-minuuttisen nimikappaleen. Sävellys toki polveilee tunnelmasta toiseen ihan urakalla.
Kitaristi Ville Friman heittääkin Soundille ihan aiheellisen kysymyksen: ”Onkohan mikään bändi maailmassa noussut albumilistan ykköseksi yhdellä biisillä? No, tuskin ainakaan kovin moni. Pääsisiköhän tällä hommalla jopa Guinnessin ennätysten kirjaan?”
Tuoreimmasta Soundista löytyy toki Insomnium-juttua ja tässä alla pääsee tutustumaan printtiversiossa julkaistuun kainalotarinaan. Äänessä ovat orkesterin kitaristit.
Mikä oli Winter’s Gate -projektissa vaikeinta? Entä helpointa?
Ville Friman: – Vaikeimmasta en tiedä, mutta näin pitkän kantavan draaman rakentaminen oli vähintään haastavaa. Onneksi homma ei mennyt väkisin vääntämiseksi. Varsinaiset nauhoitukset taas sujuivat kivuttomasti ja luovassa hengessä.
Markus Vanhala: – Aikataulutus oli haastavaa. Eli miten saadaan koko savotta yhteen läjään ja vielä narullekin. No, onnistuimme, ja taisimme lähettää materiaalin levy-yhtiölle jopa muutamia tunteja ennen vihoviimeistä deadlinea. Alkuideointi – siis Edge Of Sanityn Crimsonin diggailu ja oluen nautiskelu takkatulen ääressä – taas oli hyvinkin helppoa.
Miten paljon kommunikoitte keskenänne sävellysvaiheessa?
VF: – Ekat uudet ideat syntyivät jo keväällä 2014 ja siitä homma alkoi hiljalleen kasvaa. Aika riuskastihan demot sinkoilivat puolin ja toisin, kuten aina ennenkin. Sitten viilattiin, muutettiin, kehitettiin ja karsittiin.
MV: – Aluksi hahmoteltiin yhteistuumin, että metsästetään ysärin suuntaista melobläkkisdödöä, vähän omien nuoruusaikojen nostalgisessa hengessä. Sitten viihdyttiin hetki omilla hevilaareilla, ennen demovaihdon alkamista. Ideat istuivat yllättävän hyvin toisiinsa ja jos muotti ei ollut ihan kohdallaan niin sitten taottiin ja moukaroitiin. Winter’s Gaten raakarakenteeksi muodostui seuraava: tykittelyä ja sahausta, Insoja normisti, vähän progehippailua ja hihhulointia, keskikohdan paisuttelua, takavasemmalle päin doomia ja vielä bläkkisraaston kautta akustisnäppäilyllä maaliin.
– Oman pikantin mausteensa tähän keitokseen annosteli moinen seikka, ettemme ehtineet treenata tätä teosta kertaakaan yhdessä. Niilon kanssa istahdin kerran alas ja silloin väänsimme kahvikuppien äärellä doomia. Toisin sanoen sähköpostit laukkasivat ja tekstiviestilinjat kävivät kuumakkaina… Mutta eikös tämä ole ihan kelpo levy tekstiviesteillä sovitetuksi?
Ohjasiko erilainen konsepti teitä uudenlaisen Insomnium-materiaalin pariin?
VF: – Ehdottomasti. Nyt ei ollut selkeitä raameja, että tehdään tuollaista. Suurin osa kamasta on ihan uutta, mutta esimerkiksi 7/8-progeilun tein jo silloin, kun Ville Vänni oli vielä toisessa kitarassa. Myös muutamat Niilon ideat ovat etsineet oikeaa paikkaa jo jonkin aikaa. Eräs Vanhalan sahausriffeistä taas on peräisin hänen vanhalta bläkkisbändiltään – ja vuosihan oli 1997!
MV: – Tässä projektissa sai vapautua ns. normaalista kaavasta. Useinhan biisinkirjoitus löytyy kuitenkin sieltä tutulta verse – prechorus – chorus ja niin edelleen -osastolta. Winter’s Gaten tekeminen oli jopa vapauttavan terapeuttista ja oli myös hienoa hypätä tarinallisen sekä elokuvallisen musiikillisen kerronnan maailmaan. Olen myös aina digannut eeppisistä meiningistä ja sitähän tämä on!
Entä sitten seuraavaksi?
VF: – Suunnitelmat ovat auki, mutta veikkaisin, ettei ainakaan ihan seuraavaksi ole luvassa toista nelikymppistä.
MV: – Jaa-a! Emme taida vieläkään julkaista Insomnium-hevioopperaa tai yhteislevyä Berliinin filharmoonikkojen kanssa. Olisiko seuraavaksi luvassa vaikkapa 40 yhden minuutin mittaista biisiä?
– Mutta ihan seuraavaksi, siis lokakuussa, paiskaamme mittavan Suomen-kiertueen Swallow The Sunin kanssa. Kerrottakoon myös, että aiomme soittaa Winter’s Gaten livenä kokonaisuudessaan, joten sitä pitäisi kai vähän treenatakin…
Insomniumin, Swallow The Sunin ja Pressure Pointsin Suomen-kiertue käynnistyy Turun Logomosta 7. lokakuuta. Koko kiertueen näet Insomniumin sivulta.