Entinen Slayer-rumpali Dave Lombardo kirjoitti Metal Hammerin pitkän muistokirjoituksen entiselle yhtyetoverilleen Jeff Hannemanille. Lombardo aloittaa muistelmansa kaukaa vuodesta 1981, kun Kerry King toi löytämänsä kitaristin juuri perustetun Slayerin treenikämpälle. Loppu onkin historiaa.
Lombardo muistelee, miten Slayer oli aluksi tyypillinen Judas Priestin ja Iron Maidenin jalanjäljissä kulkenut heavybändi. Tovin kuluttua Hanneman kuitenkin leikkasi pitkän, vaalean tukkansa lyhyeksi ja ilmoitti, että se meininki saa nyt jäädä. Loppubändi vihittiin Black Flagin, Minor Threatin ja Dead Kennedysin kaltaiseen punkrockiin, ja Slayer otti suunnan kohti sitä äärinopeaa ja aggressiivista thrash-legendaa, jollaisena kokoonpanon tunnemme.
Hannemanin viimeiset vuodet olivat kuitenkin vaikeat. Lombardo muistelee, miten yhtye joutui kertomaan kitaristille, ettei tämä pysy enää muiden kyydissä.
”Alkoholi alkoi viedä veronsa, samoin kaikki hänelle tehdyt leikkaukset. Se oli surullista, mutta meidän piti tehdä päätös ja kertoa se hänelle”, Lombardo kirjoittaa.
”Tiedän, että se mursi hänet.”
Lombardo kuitenkin lisää, että jos Hanneman olisi yhä kuvioissa, hän ei olisi ilahtunut Slayerin lopettamissuunnitelmista. Rumpali uskoo, että Hanneman haluaisi pitää bändin tien päällä.
”Jos pitäisi nimetä yksi Slayer-biisi, joka kuvaa Jeffiä parhaiten, se olisi Reign in Bloodilla julkaistu Necrophobic. Se on yksi nopeimmista tekemistämme kappaleista: siinä on aggressiivinen, brutaali, lähes monotoninen soundi”, Lombardo kirjoittaa.
”Jeff kulki ympäriinsä imitoiden sitä soundia. Muistan, miten hän puheli, että ’tämä biisi on nopea, tämä on rankka, nyt vedämme homman äärimmilleen aina siihen pisteeseen asti ettemme voi soittaa nopeammin’. Ja niin teimme.”
Lombardo lopettaa tekstinsä muistelemalla, miten Hanneman oli ylpeä elämäntyöstään. Hän oli kirjoittanut useita metallimusiikin ikivihreitä ja tiesi sen.
”Jeff istui viimeisinä Slayer-kuukausinaan kiertuebussissa keikkojen jälkeen ja kävi läpi esityksiä. Hän saattoi miettiä vaikka, että Angel of Death menikin tänään tosi hyvin”, Lombardo kirjoittaa.
”Sitten muutaman drinkin jälkeen hän saattoi jatkaa: ’Minä kirjoitin sen biisin, Dave. Minä kirjoitin sen.’ Hän oli todella ylpeä kappaleistaan ja siitä, mitä oli saanut aikaiseksi.”