AT THE END
www.attheend.net
Oulu assosioituu yleensä pähkähullun rytinämusiikin tyyssijaksi, mutta näemmä siellä osataan tehdä myös At The Endin tapaista, huolella ja kaupallisuutta kammoksumatta koostettua, tarttuvaa poprockia. At The Endissä monet asiat ovat erittäin hyvässä kuosissa.

 Jo edelliseltä demosedältä kehuja reilu vuosi sitten saanut ryhmä yltää tällä kertaa aivan paalupaikalle saakka, sillä nämä kaksi biisiä yhdistettynä viimevuotiseen demoon osoittavat yhtyeellä olevan potentiaalia isoksikin nimeksi.
At The Endissä viehättää erityisesti se, että yhtyeellä on toinen jalka selvästi marginaalisemmassa indielaarissa, mutta toisaalta yhtyeeltä löytyy Antiloven kaltaisia tehosoittoon valmiita hittejä. Yhtye tuntuu siis löytäneen sopivan kompromissin omaperäisyyden ja taiteellisuuden, sekä massoihin vetoavan hittitehtailun välille.
Jarno-Erikin lauluäänestä menestys ei ainakaan jää kiinni, sillä mies hoitaa homman hienosti niin ala- kuin ylärekisterissä, eikä ääntämisessäkään ole suomi-vivahdetta. Yhtye soittaa isosti ja energisesti, ja biisit on sovitettu mielenkiintoisesti.
Paljon yhtyeen venyvyydestä kertoo se, että aivan yhtä tehokkaasti kuin viimeisen päälle hiottu ja täyteen sovitettu Antilove toimii erittäin paljaaksi jätetty akustinen Black Dress. Noiden ääripäiden ympärille kelpaa rakentaa vaikka albumillisen materiaalia.