Suomen elitistis-pluralistisen demokratian määrääviä piirteitä on ettei keskeneräisistä asioista puhuta. Asioista vain napistaan voimattomasti sen jälkeen kun ne on jossain päätetty. Se on maan tapa. Näin lienee ollut tarkoitus menetellä myös Helsingin kaupungin virkamiesten laatiman lakkautuslistan kohdalla.

Saabin julkisuuskuva anglosaksien asuinmailla on aika erilainen kuin täällä, jossa se liitetään niin tiukasti "paskalakkeihin". Financial Timesin sivuilla tuli vastaan tällainen hauska artikkeli autosta….

Vuoden 2009 loppu lähestyy ja sitä mukaa myös uuden vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppu. Se tarkoittaa, että vuoden lopun listoja on varmasti tiedossa noin viidestä kymmeneen kertaa enemmän kuin vuoden 2008 lopussa. Sanaa ’loppu’ tullaan myös käyttämään aivan törkeän paljon liikaa…

Se on totta ihan kronologisestikin, mutta parasta on kun saa muistutuksia tästä hienosta tosiasiasta kulttuurin lasahtaessa päin näköä kuin marraskuinen vaakasade Helsingissä.

Isät ovat tehneet sympaattisia biisejä lapsistaan paljon enemmän kuin lapset isistään. Isistä lauletut biisit ovat usein hiukan rankkoja.