UMK-biisianalyysissä Bessin Ram pam pam, joka tuhlaa jykevimmät koukut jo alkuun

Soundin juttusarjassa avustajamme Vilho Pirttijärvi analysoi Uuden musiikin kilpailun kappaleet biisi biisiltä. Toisessa osassa on vuorossa Bessin esittämä Ram pam pam.
14.1.2022 18:57

Ennakkoon olin jo asettanut suuria odotuksia Bessin eli Essi Launimon esittämälle Uuden musiikin kilpailu -tarjokkaalle. Bessin tuotanto on kelvannut kuuntelijoille suoratoistopalveluissa hyvin, ja onpa vyöllä yksi hittikin, Tempo, kymmenellä miljoonalla toistolla.

Bess ilmestyi 2017 sitten kartalle hiukan puskista. En pysty lopettaa -single oli virkistävää, vähäeleistä housepoppia, mutta sitä seurannut bilebiisi Tempo räjäytti pankin. Muistan tuon vuoden 2017 kesältä hetken, jona tajusin, että tuo biisi ja artisti kykenee puhuttelemaan laajojakin massoja.

Olin kaverini polttareissa jollain vuokramökillä Somerossa. Jossain vaiheessa iltaa istuessamme eräs polttariseurueen jäsen, jonka elämänpiiri oli hyvin poikkeava omastani, ehdotti ohjelmanumeroksi Bess-juomapelin pelaamista. Pelissä laitetaan Tempo soimaan ja otetaan huikka joka kerta, kun pelaajat kuulevat sanan “tempoon”. En tarkistanut asiaa koko biisin mitalta aikataulusyistä, mutta kiireessä laskeskelin, että ensimmäisen minuutin aikana tuo sana toistuu parikymmentä kertaa. Ei siihen peliin lopulta ryhdytty, onneksi.

Ehkä kyseessä oli ennemminkin hypoteettinen idea mahdollisimman turmiollisesta juomapelistä. Olen kuitenkin noiden polttareiden jälkeen miettinyt, että juomapelin kaltaisia juttuja ei synny minkä tahansa artistin tuotannon ympärille, ei vaikka kaikki biisit käsittelisivät märän repimistä. Bess-juomapeli kuitenkin myös yllätti.

Se, että yleisö ottaa biisin omakseen, vaatii käsittääkseni sitä, että yleisöllä on joku käsitys artistista ja hänen persoonastaan. Bessistä ei tiedetä paljoakaan, eikä häntä ole juuri nähty television viihdeohjelmissa. Ehkä yksi syy Bessin UMK-osallistumiselle on puhtaasti se, että artisti saadaan näin yleisölle tutummaksi.

Joka tapauksessa, kohdistin suuria odotuksia Bessiin, koska hänen tähänastisen tuotantonsa yhdistelmä kansainvälisiä tanssimusiikki-vaikutteita, soulia ja valtavia maakuntayökerhokertosäkeitä (edellinen pelkästään positiivisessa mielessä) on jotain ainutlaatuista kotimaisen popmusiikin kentällä. Arvelin tuon meiningin toimivan suomalaisyleisölle todella hyvin. Oli minulla myös epäilyksiä.

Kappaleen tekijätiimissä ei ole mukana Antti “Nopsajalka” Hakalaa, joka on riskejä kaihtamatta tuottanut Bessin kaikki aiemmat julkaisut. Sen sijaan puikoissa on ollut kaikenlaisen studiotyön ja monet genret taitava ammattimies Jonas Olsson ja Saksan Sony Musicille levyttävä laulaja-lauluntekijä Tomi Saario. Olssonin mukanaolo ei yllättänyt, onhan hänen kädenjälkeään kuultu lukemattomilla kotimaisilla hiteillä viime vuosina, mutta Tomi Saarion mukanaolo sai minut rehellisesti sanottuna irvistämään.

Saarion soolotuotanto on vähärasvaista ja maireaa poppia, ja minulle hänen tyylinsä ei maistu laisinkaan. On kuitenkin tunnustettava, että hän on lauluntekijänä pätevä ja vahvojen reaktioiden herättäminen on osoitus hänen kyvyistään. Pelkäsin, että Bessin kisabiisi on Saarion lantraamaa pepsodentpoppia, josta artistin tuotannossa rakastamani särmät on hiottu pois.

Onneksi pelkoni eivät toteutuneet. Ram pam pam ei aivan tavoita Bessin aiempien hittien imua, mutta selkeitä ansioita sillä on. Biisi ottaa mukaansa heti, ja nykytrendin mukainen varhainen kertosäe pedataan pikavauhtia ottamalla mukaan rivi riviltä lisää elementtejä. Hiukan lisää yllätyksiä olisin kaivannut teoksen loppupuolelle, kun jykevimmät koukut on esitelty jo ensimmäisen minuutin aikana.

On jännittävä nähdä, millainen show kappaleelle on saatu aikaan. Varsin kerronnallinen musiikkivideo ei anna hirveästi viitteitä siitä, millaista touhua voisi olla luvassa. Se on sinällään rohkea veto, kun viisufanit ovat kuitenkin itse biisin kuultuaan kaikista kiinnostuneimpia siitä, miltä esitys näyttää lavalla.

Vaikkei ainakaan ensikuuntelujen perusteella tunnu siltä, että Ram pam pam olisi Bessin suuri läpimurtohitti, ennustan sille menestystä Uuden musiikin kilpailun finaalissa. Vieläkin hirveän tarkkojen veikkausten tekeminen tuntuu epämielekkäältä, mutta uskoisin kappaleen sijoittuvan kisan kärkikolmikkoon.

Teksti: Vilho Pirttijärvi

Lisää luettavaa