LES RITA MITSOUKO: Variéty

Kun olin pieni, käsitystäni ranskalaisesta rockmusiikista värittivät äitini Michel Polnareff -kasetit. Myöhemmin saatoin altistua jollekin Johnny Hallyday -televisioinnille. En siis oikein osannut ottaa koko konseptia kauhean vakavasti tultuani ikään, jossa opetellaan popmusiikin suurkulutuksen alkeita. Vanhemmalla iällä huomasin, että aika ison osan parasta ranskalaista musiikkia tekivät belgialaiset.

Ei kaikki toki ollut niin hirveätä. Les Rita Mitsouko jäi mieleen jo silloin, 80-luvulla. Bändin kitschin kyllästämä imago ja videot erottuivat jopa tuona värikylläisenä vuosikymmenenä. Musiikki ei kolissut, mutta kokonaistaideteos oli nautittava. Viimeiset Les Rita Mitsouko -havainnot ennen tätä levyä ajoittuvat noin vuoteen 1987.

Entä miltä bändi kuulostaa ilman Sky tai Super Channelilta tulevia videoita, nyt vuonna 2007? Erittäin pätevältä ja mielenkiintoiselta poprockilta. Biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa, yhtä discorenkutusta lukuunottamatta (Ding Ding Dong). Kohtalokkaimmillaan duo loistaa. Viimeisellä valssiraidalla vierailee Serj Tankian ja muistuttaa meitä siitä, miten paljon parempi laulaja hän on kuin kotibändinsä kitaristi-säveltäjä.