On veikeätä, että Suomessa ja Ruotsissa Lordi lasketaan lastenmusiikiksi ja Saksassa maestro poseeraa vähäpukeisten neitojen rinnalla. Tämä vain osoittaa, miten ristiriitaisesti Lordiin voi suhtautua. Tietysti bändin ulkomusiikilliset seikat toimivat kuin kärpäspaperi. Siihen tarttuu kiinni, vaikka ei niin haluaisikaan.
Lordi on kokonaisuutena kieltämättä kiehtova paketti. Musiikillisesti bändi on ollut lähinnä kertosäkeiden juhlaa mukaan lukien Euroviisujen voittokappale Hard Rock Hallelujah. Uudella levyllä biisit ovat kokonaisuutena ehjempiä. Bändi on parantanut säkeistöjään ja tinkinyt piirun verran kertosäkeistä, vaikka niiden voimalla Lordi edelleenkin jyllää. Kun ääripäät ovat lähestyneet toisiaan, levy vaikuttaa ehjemmältä, vaikka Would You Love A Monsterman? -singlen kaltaista hittiä on turha odottaa.
Oikeastaan on ilahduttavaa, että Lordista on alkanut muotoutua musiikillisestikin varteenotettava tekijä. En pistä ollenkaan pahakseni, että Monsters Keep Me Companysta tai Evilynistä voi havaita Alice Cooperilta tuttuja vaikutteita. Sehän vain vahvistaa käsitystä, että Lordi ymmärtää hyvän kauhun päälle.
