Yksi Tähtiportin viehättävimpiä aspekteja on sen monistettavuus. Tämä on tärkeää konseptisuunnittelussa. Onnistuminen täytyy pystyä monistamaan ja mielellään myös skaalaamaan.
Tähtiportissa on vahva franchising-potentiaali. Vahvin sitten Hevisauruksen.
Yhtyeen uusin on edellistä levyä abstraktimpi eikä lähde läheskään niin usein laukkaamaan. Se on enemmän spoken word -henkinen ja tarinoissa on pidempi kaari. Tällä kertaa pahoinvointi on jollain tavalla syvempää. Ja kirjaimellisempaa. Rakastan tapaa, jolla kertoja biisissä Ei-toivottu aines korostaa omistajuuttaan tehdessään itsemurhaa: ”Laskeudun viinikellariini ja hirttäydyn aamutakkini vyöhön”.
Ihan osuva kuva yhdestä maailmasta ja jotenkin suomalainen versio siitä tilanteesta, joka Ballardin myöhemmissä kirjoissa kanavoitui aina ulospäin suuntautuvaksi väkivallaksi.
Levyllä saa ensiesityksensä Pentti Viherluodon säveltämä ja kauhukirjailijanakin tunnetun veljensä Aimon sanoittama Yölepakot. Osa bändin konseptia lienee äänittää levyilleen jokin iskelmän historiaan liittyvä biisi. Toimiva idea. Ja olisi aivan yhtä toimiva, jos Italiassa toimisi itsensä punaisiin huppuihin verhoava Stella Porto tai TähtiUnkarissa vastaava Csillag Kikötö.
