Moni Ultra Bran ystävä on varmasti kiitollinen Pekka Haavistolle siitä, että tämä lähti mukaan presidentinvaaleihin. Ilman Haaviston ehdokkuutta Ultra Bra olisi tuskin päättänyt yli kymmenen vuoden hiljaiseloaan.
Yhtyeen paluuta on odotettu ehkä enemmän kuin minkään muun 1990-luvun suomalaisen yhtyeen. Kaikki Helsingin Jäähallin 7000 lippua myytiin loppuun reilussa parissa tunnissa. Haavisto-ilmiötä piiruakaan väheksymättä on todettava, että ennätysmäinen kysyntä kertoo nimenomaan Ultra Bran vetovoimasta.
Konsertin ohjelmaan kuului Ultra Bran lisäksi pitkä lista suomalaisia kevyenmusiikin artisteja. Laulajia säestämään oli koottu Anssi Kelan luotsaama Presidentit miehet -house band, joka paljastui hävyttömän tiukaksi ja mukaansa tempaavaksi kokoonpanoksi. Jotkut illan esityksistä – kuten GG Caravanin On se hienoo tai Olavi Uusivirran Dylan-laina Like A Rolling Stone – olivat aivan mahtavia, energisiä puristuksia.
Juhlatunnelmaa lisäsivät ulkoministeri Erkki Tuomioja ja illan isäntä Haavisto, jotka kävivät vuorollaan lavalla huudattamassa yleisöä.
Lopulta vuorossa oli illan odotetuin esiintyjä. Kaksitoistahenkinen Ultra Bra marssi lavalle pitkän odotuksen jälkeen juhlatamineissa ja käynnisti hittiputkensa Heikko valo -kappaleella.
Yhtye kuulosti alusta lähtien fantastiselta. Se svengasi, leikitteli ja paisutteli kappaleitaan mielin määrin. Yhdentoista vuoden keikkataukoa ei huomannut juuri lainkaan. Suoritus on huikea, varsinkin kun tietää miten lyhyellä varoitusajalla tapahtuma järjestettiin. Yhtyeen naissolistit ja ehdottomat keulakuvat Terhi Kokkonen ja Vuokko Hovatta tuntuivat vain kasvaneen korkoa vuosien aikana. Heidän esiintymiseensä oli tullut lisää karismaa ja varmuuden suomaa rentoutta.
Ainoastaan yhtyeen kapellimestari Kerkko Koskinen tuntui olevan välillä hätää kärsimässä plärätessään nuottinivaskaansa kappaleiden välissä.
Kaiken kaikkiaan konsertti oli alusta asti huikeaa nostalgiatrippailua. Loppua kohden yhtye vain kiristi tahtiaan. Älä soita tänne enää koskaan ja Tyttöjen välisestä ystävyydestä -kappaleiden aikana tunnelma sekä lavalla että katsomossa alkoi olla rock-konsertille sopivan rehvakasta. Encoren aikana laulujoukkoihin liittyi mukaan yhtyeen alkuperäiskokoonpanoon kuulunut Anna Tulusto, joka sai yleisöltä innostuneen vastaanoton. Koskettava Minä suojelen sinua kaikelta päätti konsertin valtaisaan juhlahumuun ja tunnekuohuihin.
Tämä olisi ollut täydellinen päätös täydelliselle illalle. Draaman lakien vastaisesti bändi kuitenkin palasi vielä kertaalleen takaisin lavalle – itsekin asiaa hieman kummastellen. Finaalina kuultiin sinänsä hieno Kahdeksanvuotiaana.
Ultra Bra osoitti, että se olisi edelleen yksi hienoimmista kotimaisista yhtyeistä – jos vain sitä itse haluaisi. Jäähallin konsertti kun jää todennäköisesti yhtyeen joutsenlauluksi. Yhtyeen faneille ilta jää mieleen ainutkertaisena elämyksenä, jolloin he näkivät elämää suuremman suosikkinsa ehkä viimeistä kertaa.
Kiitti jengi!
30.1.2012 Helsingin Jäähalli
TEKSTI: Ville Hartikainen