Kesä on toimeliasta aikaa lukemattomille rockyhtyeille. Soundi kiersi katsomassa, millaisia levyjä studioiden uumenissa parhaillaan valmistuu. Julkaisemme jutun netissä osa kerrallaan kesän kuluessa. Koko jutun pääset lukemaan heti hakemalla kaupasta kesä-Soundin 6-7/2012.
OSA 1/7: CMX
Albumin nimi tai työnimi?
– Peräpohjolan kesä tai
Täysillä pimeään
Mahdollinen referenssilevy?
– Ei ole (paitsi tutut King Crimsonit ja Rushit)
Tärkeät taustahahmot?
– Tuottaja Rauli ”Illusion Rake” Eskolin
Nauhoituspaikka?
– Sf Sound (Joensuu) ja
Inkfish (Helsinki)
Ilmestymisajankohta?
– Tammikuu
Julkaisija?
– Ratas Music
ON HELLUNTAI, eletään toukokuun viimeisiä päiviä. CMX:n A.W. Yrjänä, Janne Halmkrona, Tipi Rasio ja Tuomas Peippo sovittavat Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevalla soittokämpällä tuoretta Kusimyrsky-kappaletta – eikä se nimestään huolimatta ole parin minuutin hardcore-pyrähdys vaan kahdeksanminuuttinen eeppinen ja progressiivinen järkäle. Melkeinpä vuoren kokoista riffiä riffin perään ja sanoja sanojen jälkeen.
– Tosiaan, siellähän on jotakin kolmetoista säkeistöä tekstiä, basistilaulaja sanoo soiton vaiettua.
Mutta millaista tekstiä?
– Perinteisen mediaseksikästä CMX:ää eli sellaista abstraktisti kantaa ottavaa materiaalia. Biisi ottaa ”wittgensteinlaisesti” kantaa siihen miten jotakin on – vastapainoksi sille, ettei olisi mitään. Tai sitten ei. Onkohan tästä muuten muovautumassa teemalevy filosofiasta… No, ainakin tulossa on temaattisempi pitkäsoitto kuin vaikkapa Pedot tai Iäti.
Tosiaan. CMX:n neljästoista studiolevy on tulossa, mutta se on vielä niin sanotusti vaiheessa. Toisessa maailmassa levy taas ei olisi vaiheessa juuri lainkaan. Bändillä oli nimittäin viime vuoden loppupuolella käsissään kiveen lyödyt aikataulut, mutta sitten alkoi tapahtua kummia. Ensin rumpali Tuomas Peippo löi kätensä pirstaleiksi tennisottelussa.
– Sen verran pahasti kävi, ettei paranemista osattu aluksi ennakoida tarkasti. Onneksi ortopedi osasi hommansa – jos käsi olisi kipsattu virheasentoon, niin koko homma olisi jouduttu tekemään uudelleen. Vuoden verran paraneminen kaikkiaan ottaa, mutta onneksi käsi on jo nyt suhteellisen soivassa kunnossa, Peippo kertoo.
Eivätkä vastoinkäymiset – tai mikä oikea sana sitten onkaan – loppuneet rumpalin epäonneen.
– Minullahan oli albumin materiaali valmiina tammikuussa, mutta muut bändin jäsenet vihasivat biisejä. Pitää ilmeisesti julkaista kappaleet soololevynä jossakin vaiheessa, Yrjänä hymähtää.
– Tai no, eivät jätkät ehkä vihanneet niitä, mutta esimerkiksi Janne kiukutteli demojen paskoista soundeista. Niistä ei kuulemma saanut mitään selvää. Kohta Tipi suuttui Jannelle ja sitten minä suutuin kaikille. Kohta me olimmekin kuukauden puhumatta, ensimmäistä kertaa bändin 27 vuoden mittaisen uran aikana. Lopulta Tipi lähetti kaikille sähköpostin ja huomautti, että tämä homma pitäisi varmaankin saada taas kasaan. Kukaan ei ollut eri mieltä.
– Projektissa täytyy olla melkoisesti kunnianhimoa, kun melkein kolmekymppisellä yhtyeellä on vakava linjariita ennen studiosessiota, Halmkrona lisää.
Millaista materiaalia on luvassa? Voiko Kusimyrskystä tehdä pitkälle meneviä päätelmiä?
– Kyllä tämä näyttää kulkeutuvan äänekkääseen ja tekniseen suuntaan. Ei ole luvassa mitään kauhean helposti lähestyttävää rockia – eikä varsinkaan kertosäepoppia, Yrjänä miettii.
– Talvikuningas-albumin jälkeen perinteinen rockkappaleen rakenne on tuntunut melkein jopa lapselliselta, eikä neljän minuutin perusbiisin tekeminen ole tuntunut miltään. Sellaisia ei siis ole nyt tehty.
Mutta miten mainitsemanne linjariita sitten ratkesi?
– Jos materiaali ei miellytä niin tehdään sitten uutta, Yrjänä aloittaa.
– Menimme huhtikuussa yhdessä treenikämpälle ja kirjoitimme kappaleet Kusimyrsky sekä Kaksi vasenta silmää. Ne antoivat albumille halutun suunnan. Tuoretta materiaalia onkin sitten syntynyt reippaasti ja meillä on laskutavasta riippuen 8-26 uutta kappaletta. Tuplalevyä ei silti kannata odotella – me julkaisemme mieluummin kaksi erillistä albumia.
– Vahvistimeni syttyi muuten palamaan kesken keväisten sessioiden. Vedimme toki biisin loppuun asti vaikka savu alkoikin jo yskittää melko reippaasti, Rasio kertoo.
Viime viikkoina syntyneen materiaalin purkitukset tapahtuvat lokakuun aikana.
– Menemme Joensuun lähelle SF Sound -studioon. Nauhoitamme parin viikon aikana mahdollisimman paljon ja viimeistelemme homman sitten tutulla Inkfish-pajalla. SF Soundilta löytyy paljon analogista museohifiä ja pitääkin katsoa, miten tehokkaasti uppoudumme niiden maailmaan.
Siihen on sanansa sanottavana myös CMX:n luottotuottajalla Rauli ”Illusion Rake” Eskolinilla.
– Kun teimme edellistä Iäti-albumia niin Rake ilmoitti, että ”jos tämä levy valmistuu kunnialla, niin minä en enää koskaan halua nähdä teitä”. Ilmeisesti se ei sitten valmistunut kunnialla, kun me joudumme taas yrittämään, Yrjänä huomauttaa.
– No, vakavammin puhuen: me olemme pitäneet kovasti Raulin kanssa työskentelystä. Riidatkin ovat aina samanlaisia. Me sanomme, että älä sitten tee liian siistiä. Rauli vastaa, että en, ja sitten se tekee liian siistiä.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho