Demoefekti 11/2012

8.1.2013 12:10

KUUKAUDEN DEMO: KAUSALGIA

kausalgia.bandcamp.com

Noin vuosi sitten Kausalgia lähestyi demoefektiä varsin laadukkaalla demolla, mutta tuolloin bändi ei ollut edes kunnolla raakile. Demo oli nimittäin yhtyeen kitaristilaulajan ja rumpalin projekti, jonka parivaljakko kaavaili kasvavan vielä täysmittaiseksi yhtyeeksi.

Laajennus tapahtui viime keväänä ja yhtye alkoi heti työstää uutta demoaan. Sanakirjan mukaan kausalgia tarkoittaa polttavaa särkyä, ja juuri tästä vantaalaisbändin tummasävyisessä blackissa on kysymys. Kausalgia pitää temponsa hitaina, lähes laahaavina ja vain hetkittäin päästää ylikierrokset käyntiin. Melodiset riffit ja koskettimien kuulaat linjat rakentavat laakeita kaaria kappaleiden osien välille. Bändi osaa myös rauhoittua kitaran näppäilyn äärelle. Kontrastit ovat jyrkät ja kappaleisiin muodostuu syviä rotkoja, joissa yhtyeen raukea tunnelmointi saa kimpoilla seinämästä toiseen.

Kausalgian kappaleet vaikuttavat täyteläisiltä, vaikka niiden elementit ovat loppujen lopuksi varsin yksinkertaisia. Kausalgia antaa pelkistämällä enemmän, kun kuulijalla on tilaa käyttää omaakin mielikuvitustaan.

 

Kausalgia oli aluksi Markus Heinosen ja Tommi Häyrysen projekti, ja kaverukset julkaisivat ensimmäisen demonkin kaksistaan. Oliko teillä jo tuolloin bändi haaveissa kitaristi ja laulaja Markus Heinonen?

– Keksimme ensin Tommin kanssa perustaa bändin ja tehdä omia biisejä. Teimme demon kaksistaan ja tarkoituksena oli kuulostella, onko tässä hommassa mitään järkeä. Demon saama vastaanotto yllätti ja aloimme etsiä soittajia bändiin, jotta saamme musiikin eläväksi.

Kokoonpano kasvoi nykymittaansa viime keväänä. Miten siihen niin kauan meni?

– Kosketinsoittaja löytyi oikeastaan melkein heti. Olen itse vähän sellainen multi-instrumentalisti, joten kitaristin ja basistin piti olla minua parempia. Koesoitoissa kävi monenlaista soittajaa, mutta taidot, motivaatio, tulevaisuuden näkemykset ja syy soittaa bändissä eivät oikein kohdanneet omien ajatustemme kanssa. Eräskin basisti vain katosi aivan kuin maan nielemänä. Onneksi hänen tilalleen löytyi hyvä soittaja. Itse asiassa hän on seitsemäs basistimme.

– Tällaisessa tilanteessa tulee helposti mieleen, pitäisikö luovuttaa, mutta hyvät biisit luovat uskoa. Ja bändi on nimenomaan bändi. Ei bändi saa olla joku porukka, jonka kanssa dokataan.

Minkä verran kappaleet ovat muuttuneet kokoonpanon täydentyessä, mitä on tullut lisää ja mitä jäänyt pois?

– Teemme aika paljon karsintaa. Jokainen säkeistö, kertsi ja riffi mietitään tarkkaan. Pohdimme myös pieniä nyansseja, miten saisimme musiikista vielä mielenkiintoisempaa. Minä ja Tommi teemme biisit, mutta toki kukin tuo treeneissä niihin oman panoksensa. Osaan lukea jonkin verran nuotteja ja tunnen teoriaa, kun taas Tommi kuulee musiikin päässään. Tämä on meidän kahden symbioosi ja ajamme sisäiset demonimme äänitteillemme.

Paljonko Kausalgian jäsenten menneisyydestä löytyy bändejä?

– Kyllähän noita löytyy, itsellänikin niitä on kahden käden sormilla laskettava määrä. Olen pyörinyt bändeissä yli kymmenen vuotta, ja siihen mahtuu kaikenlaista, hyvää ja huonoa. Tällä hetkelläkin olen mukana muissakin projekteissa, mutta Kausalgia on niistä potentiaalisin.

Mitä pitäisit yhtyeenne johtoajatuksena ja miten mielestäsi olette siinä onnistuneet?

– Meillä ei ole juurikaan musiikillisia vaikutteita. Emme kuuntele musiikkia sillä mielellä, että hakisimme jotain omaan musiikkiimme. Tommin ja minun musiikkimaut poikkeavat täysin toisistaan. Ammennamme varhaisteininuoruudesta siten, että mietimme teemoja ja fiiliksiä. Haemme siis fiiliksiä nostalgiasta.

Ilmeisesti tykkäät myös nappuloista, kun olet itse miksannut ja masteroinut demonne. Kiinnostaisiko työskennellä muidenkin bändien kanssa?

– Kiinnostaisi todella paljon. Olen kouluttautunut musiikkiteknologian ammattilaiseksi, joten tekisin mielelläni töitä muidenkin kanssa. En ole täysin tyytyväinen demon soundeihin, ja pääpiirteittäinen miksauskin syntyi tunnissa, joten parantamisen varaa on vielä.

Miten tästä eteenpäin?

– Seuraavaksi pyrimme tekemään biisejä täyspitkää varten, ja alamme äänittää sitä ensi vuoden puolella. Onhan tässä tullut tarjouksia kaikenlaisista artisti maksaa –tyyppisistä sopimuksista, mutta eihän sellaisia voi edes noteerata. Eli varteenotettavaa levytyssopimusta odotellessa.

 

MUUT KATSASTETUT

MEKANISM
www.mekanism.fi
Mekanism osuu toisella demollaan asian ytimeen. Metalli murjoo avarakatseisesti ja melodioiden kohtalokkuus pureutuu melkein kerralla pintaa syvemmälle. Mekanism on tavallaan tavanomainen, mutta silti omaperäinen. Bändin musiikki flirttailee mättövaihteen kanssa, mutta taipuu usein sujuvasti kaunosieluiseen svengiin.
Ankaruuden rinnalla Mekanism puhuttelee popin poskea silittelevillä melodioilla, ja lopputulos on hämmästyttävän kuohkea ja kohtalokkaan kuuloinen. Kvintetistä löytyy neljä laulutaitoista kaveria, mikä on suuri etu yhtyeelle. Murinalaulu sujuu mallikkaasti ja päävokaaleista huolehtivan Criss Valleyn heittäytyminen ja tulkinta on aivan omaa luokkaansa. Kun vielä taustalauluista löytyy erinomaisesti kehiteltyjä siltoja teemojen välille, lopputulosta voi pitää erittäin onnistuneena.

SISIN
www.sisinsivu.com
Sisin-yhtye on perustettu toissa kesänä, mutta yhtyeellä on vahva side Discoreen, jossa laulajakitaristi sekä soolokitaristi vaikuttivat aiemmin. Kappaleet olivat Discoressa laulajan käsialaa, kuten nytkin. Niinpä on selvää, että kappaleiden juuret pukkaavat tukevasti samaan maaperään. Yhtye ei ole menettänyt kokonaan punk-henkeään, mutta Sisin kuulostaa Discorea kypsemmältä ja monipuolisemmalta. Yhtyeen vihaisuus
on hallitumpaa ja jäsennellympää.
Biisit eivät edusta pelkkää aggressiota, vaan sävellysten joukkoon on hienosti sovitettu rauhoittavampiakin tuokioita, jotka – kumma kyllä – tuovat kappaleisiin tiettyä apulantamaisuutta.
Ilmeisesti tarvittiin vain hieman aikaa ja uusia soittajia, jotta säveltäjän kynä löysi tuoreen terän.

NIGHT CRIME
www.myspace.com/nightcrimeband
Nyt hymyilyttää. Helsinkiläisbändi Night Crime on keksinyt aikakoneen, jolla kuulija siirretään suoraan 80-luvun hevin ytimeen. Bändi luotaa kappaleissaan läpi suunnilleen kaiken Acceptista Van Halenin kautta Dokkeniin, ja myös Ozzyn kasarivaikutteet elävät vahvasti hengessä mukana. Bändi hyödyntää genren vaikutteita laaja-alaisesti, jolloin se pystyy ns. pelaamaan omaa peliään ja tekemään silti kunniaa esikuvilleen. Ryhmä on valmiin oloinen.
Kuulijoitakin bändille varmasti riittää, sillä kunnolliselle vanhan liiton kasariheville on taas kysyntää, eikä tältä kolmen biisin demolta heikkoa biisiä löydy. Bändillä on sekä biisinteko että sovittaminen erittäin hyvin hallussa, ja laulajan persoonallinen ääni antaa sävellyksille luonnetta. Erinomaista työtä vasta kahden vuoden ikäiseltä kokoonpanolta.

LUDICROUS
Industrialmetalin blackille kumartavat bändit eivät ole enää mikään uusi juttu, mutta genre ei myöskään ole ainakaan vielä mitenkään ryöstöviljeltyä aluetta. Helsinkiläisbändi on toiminut sektorilla kymmenkunta vuotta, ja siinä ajassa näkemykset ovat jäsentyneet joltisenkin kohdalleen. Ludicrous tekee varmaa ja vakaata jälkeä, joskin koskettimien ja konesoundien rooli voisi olla vähän keskeisempikin.
Sävellykset edustavat perinteitä, ja bändi tekee tehokasta jälkeä sarallaan. Rohkeammatkin irtiotot perinteistä olisivat paikallaan, sillä lajityyppihän suorastaan kehottaa kokeiluihin. Bändi kertoo panostavansa selkeään ja kansainväliselläkin tasolla kilpailukykyiseen lopputulokseen. Totta on, että helsinkiläiset pesevät jo nykykunnossaan monet heimoveljensä. Yhtye esittelee demollaan vahvan visionsa, mutta bändi ei selvästikään ole vielä kurkistanut kaikkien ovien taakse.

AMPUTORY
www.myspace.com/amputory
Jaaha, ja sitten tulee turpaan 14 minuuttia ja kahdeksan sekuntia päälle. Amputory ei konstaile, vaan mättää kalmaa vanhan liiton koristelemattomassa hengessä. Bändi on napakka ja yhtyeestä huokuu brutaali ja verta tihkuva ote musiikkiin. Soittajilla on kokemusta muistakin alan ryhmistä, ja kunkin osaamisalue kiteytyy hyvin Amputoryn raakaan ilmaisuun.
Amputory hyödyntää enemmän eurooppalaisia kuin amerikkalaisia vaikutteita, mutta väkevän ilmaisun äärellä asialla ei lopulta ole suurempaa merkitystä. Amputory on jo sinällään erinomainen bändi ja suoraviivaisella tyylillä on kannattajansa, mutta jotkut saattavat vierastaa sävyjen niukkuutta, missä eivät omaperäisyyden siemenetkään erityisemmin juhli. Amputory vaikuttaa bändiltä, joka varmasti jakaa kansaa kahteen leiriin. Mutta välinpitämättömästi siihen ei voi suhtautua.

DEFILED ICON
www.defiledicon.com
Defiled Icon lähti liikkeelle pari vuotta sitten laulajan sooloprojektina, mutta muutaman kokeilun jälkeen projekti laajeni oikeaksi bändiksi. Bändi vetää deathia tyylisuunnan brutaalimmalla laidalla ja kuulijan kannalta haastetta riittää, sillä bändi örisee biisinsä suomeksi. Yhtyeen muusikot osaavat asiansa kaikin puolin. Soitto toimii ja sovitukset ovat kunnossa.
Vanhan liiton meiningistä kun on kysymys, Defiled Icon ei juurikaan viljele koristeellisia elementtejä. Biisit ovat kuitenkin omalla rujolla tavallaan kiehtovia. Etenkin kitaristien työskentelyn selkeälinjaisuus riffien parissa ansaitsee erityismaininnan, kuten myös rumpalin tarkka ja eläväinen soitto. Niinpä tässä ei ole kysymys ihan keskivertorypistelystä. Toki omaperäisyyttä voisi yhtyeeltä löytyä piirun verran enemmänkin, sillä jossain vaiheessa sitä kuitenkin aletaan vaatia.

EDGE OF HAZE
Ensitahdeillaan Edge Of Haze vaikuttaa olevan kaukana metallista. Aloitusraita lähtee liikkeelle kuin jonkinlainen yökerhotunnelmointi. Kun soitinvalikoimasta löytyvät vielä saksofoni, viulu ja huilu, alkutahdeilla epäilys herää siitäkin huolimatta, että sävellys ja bändin esitys kuulostavat huikeilta. Ja kyllä se metallisydänkin sieltä lopulta paljastuu. Ei ehkä niin ilmiselvän raskaana, mutta tunnelmaltaan vatsanpohjasta kouraisevana.
Edge Of Haze on sovittanut sävellyksensä nerokkaasti. Biiseistä löytyy niin vaikeusastetta kuin takkiin tarttuvia koukkujakin. Yleisilmeeltään yhtye on melankolinen, mutta jykevämmällekin ilmaisulle on paikkansa. Vaikka kyseessä on bändin ensimmäinen tuotos, orkesteri on jo korkeatasoinen. Ainoa heikkous on mieslaulu, joka toki toimii, mutta paikoitellen kuulostaa kovin harmaalta muuten sävyiltään rikkaan musiikin keulassa.

DISTAINED
www.distained.com
Jos Distainedin edellisen demon aikoihin mieleen juolahtivat HIM-tunnelmat, nyt fiilispuoli vaikuttaa kallistuneen Negativen suuntaan kuitenkin siten, että Pälkäneen orkesteri on edelleen leimallisesti metallisempi. Yhtyeeltä lohkeaa helposti omaksuttavia sävellyksiä, jotka eivät täysin kaihda pop-melodioitakaan. Materiaali on omassa genressään keskivahvaa, eli selkeä hittipotentiaalia uhkuva biisi olisi tarpeen, jotta demon kappaleet voisi ripotella niiden seuraksi.
Distained on tunnelmallisesti väkevä orkesteri, jonka esityksestä ei pidä kohtalollisuutta puuttuman. Distainedin uusin demo osoittaa, että bändi on karistanut lastentaudit ja tuntee tarkkaan päämääränsä. Tavoitteiden nyt ollessa kohdallaan bändi on voinut viimein keskittyä olennaiseen, eli hyvien melodioiden metsästykseen.

ABHORRENT RITUAL
www.facebook.com/abhorrentritual
Abhorrent Ritualin väki on vielä suht nuorta, mutta soittokokemus kuuluu, vaikka kokoonpanolla on ikää vasta reilun vuoden verran. Bändi yhdistelee deathvaikutteita kokeilevampiin aineksiin ja vokaalipuolella soivat niin murina kuin puhdas laulu. Bändi on sovittanut biisinsä jäntevästi ja sävellyksetkin ovat mielenkiintoisia. Bändi kuitenkin syytää silmille valtavan määrän informaatiota, minkä tähden kappaleista syntyy ensin hajanainen  mielikuva. Kappaleiden melodisuus antaa tärkeätä tukea biiseihin paneutumiselle, ja toki niitä punaisiksi langoiksi luonnehdittavia teemojakin on yhtye pyrkinyt saamaan mukaan, mutta näitä voisi korostaa vieläkin selkeämmin. Vokaaleissa ongelmaksi muodostuu puhdas laulu, joka kaipaa lisää sävyjä ja voimaakin tehdäkseen vaikutuksen. Abhorrent Ritual on osaava yhtye, ja siksi sitä voi kehottaa piiskaamaan itseään vieläkin parempaan.

TRAIL OF LIFE DECAYED
www.facebook.com/trailoflifedecayed
Pirkanmaalaisbändi on ollut olemassa nelisen vuotta, joskin alkuvuosina rumpujakkara oli perin kiikkerä ja soittajat vaihtuivat alituiseen. Bändi murjoo modernia thrashia ja deathia. Vaikutteita voi haeskella The Black Dahlia Murderin ja Lamb Of Godin suunnalta.
Yhtyeen tavoitteena on alleviivata melodisuuttaan, mutta ainakin nykykunnossa biisien melodisuus hukkuu brutaalin esitystyylin alle. Biisien rungot ovat onnistuneita, mutta tulitus ja biisien sävyvalikoima voisivat olla paikoin monitahoisempaakin. Trail Of Life Decayedin harrastus leikitellä rytmeillä latoo pöytään kiehtovan ahdistuneen tunnelman, ja kun niiden perään heitetään lyhytkin melodinen riffi, kontrastin vaikutus on ilmeinen.
Orkesterin visio vaikuttaa jo nyt selkeältä. Trail Of Life Decayed on selvästi tulevaisuuden lupaus, joskin peukaloruuvissa riittää vielä hieman väännettävää.

FOUR PUNCH LETDOWN
www.facebook.com/fourpunchletdown
Four Punch Letdownin metallin ja rockin hybridi saa voimansa punkasenteesta. Bändi on napakka, taitava ja silti soitosta voi kuulla ripauksen ansiokasta nihilistisyyttä. Ilmeisesti bändillä on jo reilu nivaska biisejä plakkarissa, sillä orkesteri on soittanut yhdessä jo jonkin aikaa ennen debyyttidemonsa tekoa.
Demolle päätyneet raidat osoittavat, että yhtyeellä ovat melodiat ja napakka riffittely hallussa. Vaikka materiaalia voisi syyttää lievästä omaperäisyyden puutteesta, bändin asenne ja rankkuus ajavat reilusti ohi. Nimittäin harvemmin kuulee yhtä reipasta ja rapeata paahtamista. Ja tokihan ne sävellykset saavat ensiluokkaisen käsittelyn, sillä sovitusten ansiosta musiikki kuulostaa vaivattomalta ja luontevalta. Vaikka laulaja ei ole äänivaroiltaan ainutlaatuinen, hänen työskentelynsä sopii erinomaisesti juuri Four Punch Letdownin kappaleisiin.

SKEIN
www.skeinband.com
Tamperelaisbändi esittelee uudella demollaan uudistuneen kokoonpanon ja viiden biisin teemakokonaisuuden. Skein kertoo tarinan maapallon pinnalta pakoon lähteneestä ihmiskunnasta ja eräästä kansasta, joka palaa takaisin kotiinsa sokean uskon ja sitä häikäilemättä hyödyntävien johtamana. Varsinaiseen lyyriseen antiin puuttumatta musiikin tunnelmallisuuden ja rujouden vuoropuhelu yhdessä biisien teeman kanssa luovat saumattoman kokonaisuuden.
Skein maalaa sävellyksiinsä lohduttomuutta, toivoa ja surua. Bändi uppoutuu syvälle kappaleisiinsa, jotka jo sinänsä ovat vaikuttavia. Silti tunnelmapuolella bändiltä voi odottaa vieläkin äärettömämpää heittäytymistä. Skeinissä on jotain hieman anathemamaista, mutta tamperelaiset etenevät suoraviivaisemmin. Niinpä eteerisemmälle esitykselle voisi myös olla tilausta.

[DI: UNRU]
Suomalais-saksalainen trio on napannut nimensä sanakirjasta, ja se kuvaa die unruh-sanan lausumisasua. Muutaman vuoden ikäinen kokoonpano yhdistää mainiolla tavalla suomalaisen punk-henkisen metallin ja saksalaisen juntan parhaita piirteitä. Lopputulos on varsin koruton, mutta bändin napakka yhteispeli ei paljoa koristeita kaipaakaan.
Bändi ei juurikaan tunnusta metallin perusvärejä, sillä yhtye hyväksyy vaikutteita laajalta skaalalta. Bändillä on selvä visio siitä, mitä se tavoittelee, mutta silti pientä tyylillistä haparointia on ilmassa. Bändin laulaja pinnistää rohkeasti ja heittäytyy biisien vietäväksi, mutta sävyt olisivat tarpeen. Tilanne saattaa korjaantua, jos solisti pääsee hetkittäisestä yliyrittämisestä eroon.

PRIMARY TARGET
Primary Target syntyi kuin varkain noin vuosi sitten. Bändin kitaristin ja rumpalin projekti hajosi, mutta nämä päättivät kutsua uudet soittajat remmiin. Joukolta löytyy selvästi kokemusta, ja deathin sekä thrashin perinteet ovat hyvin hallussa. Periaatteessa kaikki on kohdallaan sovituksia myöten. Primary Targetin ongelmaksi muodostuu liiallinen nöyryys perinteiden äärellä.
Bändin olisi tarpeen tehdä rohkeampia kokeiluja sen sijaan, että se kahlitsee itsensä tyylisuuntansa kliseisiin. Olisi sääli, jos Primary Targetin osaaminen hukkuisi massaan, sillä yhtyeestä voi aistia metallin siemenen odottavan hetkeä, jolloin bändi pääsee puhkeamaan kukkaan.

BLIND SECRECY
www.blindsecrecy.org
Blind Secrecy on kohdannut suunnilleen ne kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, joihin aloitteleva bändi voi törmätä. Väkeä on tullut ja mennyt. Juuri, kun kokoonpano on saatu treenatuksi kuntoon, jonkun motivaatio lopahtaa ja taas katsellaan uusia soittajia. Blind Secrecy ei kuitenkaan ole antanut periksi. Edellinen demo on neljän vuoden takaa. Uudella soittaa trio, vaikka ilmeisesti kokoonpano on kasvanut myöhemmin.
Bändi tavoittelee modernia metallia vanhan liiton keinoin. Sinänsä ajatus on hyvä, mutta toteutus vain melkein kohdallaan. Biisit toimivat ajatuksen tasolla, mutta käytännössä niistä on vaikea tarttua kiinni. Välillä etenkin melodiset osiot herättävät mielenkiinnon, mutta kappaleet tarvitsisivat selvästi väkevämpää ilmaisua ja tempotkin voisivat olla piirun verran ripeämpiä. Toivottavasti kokoonpano säilyy, jotta yhtye saisi hioa timanttejaan rauhassa.

CRY OF PAIN
www.cryofpain.com
Cry Of Pain on soittanut yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Bändin jäsenet olivat yhtyeen aloittaessa vasta pikkupoikia, ja vuosien mittaan orkesteri on tehnyt viisi studiojulkaisua. Metallinen synkistely on saanut tehdä tilaa perinteisemmälle rockille. Vuosien työ kantaa hedelmää, sillä soittajat osaavat asiansa ja kappaleiden sovitukset on tehty taiten ja harkiten.
Cry Of Painin ongelma on ollut lievässä omaperäisyyden puutteessa, eikä yhtye nytkään pääse räjäyttämään tajuntaa, vaikka sovituksdet korostavatkin biisien väkevyyttä. Yhtyeen kappaleet ovat kelpo materiaalia, ja siellä täällä pilkahtelee nokkelia oivalluksia. Myös pieni tasapaksuus vaivaa kokonaisuutta, vaikka bändi on saanut kaivetuksi kappaleistaan esille maukkaita sävyjä. Toisaalta parempi niin, että ne napakat ”hitit” ovat vasta edessäpäin.

YOUR ROYAL MADNESS
Your Royal Madnessin demolla soi kokemus. Oikeastaan yhtyeen työskentelytapa on jo ammattilaistasoa – hyvässä ja pahassa. Bändi on erittäin taitava, ja soittajilta löytyy virtuoosiaineksia. kKappaleet edustavat mallikelpoisia melodisia rockpaloja. Bändi ilmoittaa vaikutteiden löytyvän blackmetalista klassiseen musiikkiin, ja kokonaisuus onkin vaikutteiden kirjon tähden hieman hajanainen.
Lisäksi vaikuttaa siltä kuin teoria ja tekniikka ajaisivat tunnelman ja heittäytymisen ohi. Aivan kuin tärkeintä olisi tehdä biisit oikein sen sijaan, että antaisi niiden kuulostaa hyviltä. Liekö tässä myös syy siihen, että kappaleet vaikuttavat kovin moneen kertaan kuulluilta, vaikka yhtye ei suoraan kopioisikaan ketään.

REVULSION
www.soundcloud.com/revulsionfin
Oululaisbändin debyyttiä vaivasivat liian selkeät vaikutteet ja omaperäisyyden kanssa oli vähän niin ja näin. Uudella demollaan bändi on parantanut tahtiaan sikäli, että sovitukset ovat monitahoisempia ja eläväisempiä, vaikka ne edelleen noudattavat tuttuja linjoja. Sen sijaan itse sävellykset tukeutuvat yhä liian selkeästi deathin tuttuihin kaavoihin. Bändi on taitava ja työskentely on tarkkaa.
Biisitkin toki kestävät kuuntelua, mutta suurempana annoksena Revulsion voi olla jo kova pala purtavaksi. Periaatteessa Revulsionin esittämällä jäljellä voisi jossain päin maailmaa irrota levytyssopimus, mutta tällä bändillä riittää rahkeita parempaankin, kunhan orkesteri viettää tovin itsetutkiskelun parissa.

EXITIUM
www.facebook.com/exitiumfinland
Vantaalaisbändi lähtee liikkeelle nykivästi. Bändin tavoitteena on selvästi tekninen death, joka ei ole kuitenkaan aivan tukkoon tungettu. Biisien perusolemus on hämmästyttävän yksinkertainen. Sovituksilla on merkittävä rooli, ja niiden ansiosta materiaali vaikuttaa ilmavalta ja jouhevalta.
Vaikka sävellyksiä voi syyttää hienoisesta omaperäisyyden puutteesta ja liiallisesta samankaltaisuudesta toistensa kanssa. Kuitenkin yhtye osoittaa kykynsä rakentaa klisieistäkin vähintään kiinnostavia kokonaisuuksia. Laulaja örisee nuoreksi herraksi kiitettävällä ankaruudella, mutta puhtaat lauluosuudet murinan rinnalla ovat kohdallaan ja saattaisivat tehdä terää laajemminkin käytettyinä.
Yhtyeen pojat eivät vielä ole suvereeneja virtuooseja, mutta bändi kuulostaa kohtuullisen hyvältä. Herääkin kysymys, mitä reilumpi soittokokemus tuo tullessaan kappaleisiin.

NAUTICUS
www.nauticus.bandcamp.com
Nauticus on näppärästi lainannut uuden demonsa nimen The Wait Killing Joken debyytillä vuonna 1980 julkaistulta biisiltä. Ja silti Nauticus on liukunut enemmän post-metal– kuin post-punk–kategoriaan. Nauticus on alun alkaen ottanut itselleen suuret haasteet, sillä maailmoja syleilevä äänimaalailu ja tunnelmointi ei ole helppo sarka.
Nauticus alkaa kuitenkin pikkuhiljaa pätevöityä omalla alallaan. Biisien vaikeusaste on maltillinen ja kappaleista löytyy riittävästi kuohkeuttavia yksityiskohtia. Bändi on lisäksi löytänyt vahvoja melodisia ratkaisuita. Fiilispuolellakin bändin jälki on hyvää, joskin vapautuneemmalle ilmaisulle ja selvästi kappaleiden massasta esiin nouseville koukuille olisi vielä tilaa. Nauticusta ei varsinaisesti voi torua liiallisesta akateemisuudesta, mutta se näyttää vaanivan kulman takana.

Lisää luettavaa