Teksti: Asko Alanen
Julkistu Soundissa 10/2024.
Sanna Klemetin alter ego on vakiintunut hänen yhtyeensä nimeksi, mutta laulut ovat edelleen henkilöityneet tekijäänsä. Kahdeksas albumi Funny Girl (jonka Soundin kriitikot nimesivät vuoden 2024 parhaaksi kotimaiseksi albumiksi, toim.huom.) lainaa nimensä musikaalikomediasta, joka kertoo viime vuosisadan alkupuolen valovoimaisen komediennen ja laulajan Fanny Bricen urasta. Litkua inspiroi myös Barbra Streisand, josta tuli ”oman elämänsä Fanny Brice”, musikaalin nimikkotähtenä niin teatterissa kuin valkokankaallakin. “Funny Girlin” tavoin Litku kokee hahmonsa syntyvän lavalla, kun hän improvisoi keikkojen kulkua ja viihdyttää yleisöä pienillä yllätyksillä ja iloilla. Funny Girl on täynnä raikkaita, vetovoimaisia popmelodioita, mutta sanoituksissa on myös hyvin harkittua ja mietteliäämpää syvyyttä.
– Se on sellaista draamakomediaa, mikä on myös paras elokuvalaji, Litku määrittelee. – Jos edellisellä levyllä päästin melankolisemman tunnevoimani tulvehtimaan, nyt päästin pophenkisen musiikillisen leikillisyyteni vapaaksi. Olin jo pitkään valmistellut tavallaan hauskaa albumia Litkun Euroviisut, mutta lopulta hyllytin sen ja aloin viime syksynä tehdä tarttuvampia popkappaleita. Edellistalvena tekemäni Mä rakastan sun exää toimi avainbiisinä muutokseen.
Lue myös: Vuoden 2024 parhaat albumit – Soundin kriitikoiden valinnat julki
– Olen aina ollut kiinnostunut musiikista niin ilmiöinä kuin melodioina, harmonioina, soundeina ja sanoituksinakin. Musiikin opiskelu tieteenä ei varsinaisesti laajentanut horisonttiani, vaan teorioiden sijasta kiinnostuin musiikin sosiologiasta ja taiteen filosofiasta. Monipuolisesta musanteosta sekä bändeistäni. Kaikesta sellaisesta musiikista, jossa kuulee intohimoa ja elämän tarkoitusta. Ihan kaikkea voi tehdä ilman mitään sääntöjä, niin kuin progekokeilut opettivat.
– Tylsintä kaikessa olisi tehdä pastissia jostain 70-luvun progesta tai punkista. Nyt kun sävellysvaihe on taas päällä, muhimassa on kaksikin uutta albumi-ideaa, futuristinen levytys ja garage-tyylinen bändilevy. Molemmat tietysti ihan omaehtoisia. Keikkapuolella luvassa on Maakuntailmiö-kiertue Jukka Nousiaisen bändin kanssa keväällä. Saatiin apuraha suunnitteluun, että kierretään Suomea pelkillä seuraintaloilla.
ALBUMI, JOSSA PALAAN VARHAISVUOSIINI KUHMOSSA
Virve Rosti
20 suosikkia
– Sain 7-vuotiaana ensimmäiset cd:ni joululahjoiksi. Toinen oli Gloria Gaynoria ja toinen Virve Rostia. Virve opetti minut rakastamaan rokkia ja iskelmää sekä laulamaan korkealta ja kovaa.
NUORUUDEN PROGEVAIHEEN ALBUMI
Wigwam
Being
– Löysin progen 15-vuotiaana Kuhmon kirjastosta. Kun laitoin Wigwamit soimaan ensi kertaa, aivoni lensivät takaseinään; niin siisti maailma avautui. Opin, että musiikissa ei ole sääntöjä ja proge on aina in. Näin säveltämisestä tuli myös juttuni.
ALBUMI, JOKA LIITTYY OPINTOIHIN ORIVEDEN OPISTOLLA
Betty Davis
They Say I’m Different
– Oriveden opistolla löysin itsestäni esiintyjän ja annoinkin palaa suodattamatta. Betty Davis inspiroi heittäytymiseen räkäisellä funkillaan. Olen saanut heittäytymisellä paljon anteeksi asioita, jotka eivät ole niin hyvin hallussa.
ALBUMI, JOHON PALAAN AINA UUDESTAAN
Neil Young
Decade
– On artisteja ja levyjä joita olen kuunnellut vuosikymmeniä. Näitä ovat mm. Neil Young, Joni Mitchell ja Nick Drake. Neil Young edustaa minulle pop- ja rock-musiikin ydintä. Jotain, joka tuntuu samalla tavalla kodilta kuin aamukahvi.
ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN VAIKEITA MUISTOJA
Joose Keskitalo
Kaupungit puristuvat puristimissa
– Joose Keskitalo on myös kulkenut mukanani ikuisuuden. Kuuntelin hänen toista albumiaan paljon asuessani yksiössäni Jyväskylässä. Elämänvaiheeseen kuului kaikkea sellaista surkeaa, mitä on monella itseään hakevalla parikymppisellä.
ALBUMI, JOKA MUUTTI MUSIIKILLISEN SUUNNAN
Räjäyttäjät
Räjäyttäjät!
– Ihailin Jukka Nousiaista jo aiemmin, mutta Räjäyttäjät räjäyttivät tajuntani joskus 2012, ja innostuin rockmusiikista samalla tavoin kuin progesta nuorena. Jukka Nousiaisen Ei enää kylmää eikä pimeää -levyä pidän yhtenä isoimmista Suomi-klassikoista.
ALBUMI, JOTA KUUNTELIMME LITKU KLEMETTI -YHTYEEN ALKUAIKOINA
Se
Pahaa unta
– Litkujen alun pari vuotta olivat täynnä ärhäkkää rokkia, epävireistä sähköbalalaikkaa, hauskoja tekstejä ja 80-luvun uutta aaltoa. Sami tutustutti Se-yhtyeeseen ja coveroimme Kun valot sammuu -biisiä jo ennen kuin soitimme Yarin kanssa Se-musiikkia ympäri Suomea.
PEKAN JA MINUN YHTEINEN SUOSIKKI
Pink Floyd
Piper At The Gates Of Dawn
– Olemme molemmat nuorina hörhöinä fanittaneet Pink Floydin ensimmäistä. Itsehän halusin naimisiin Syd Barrettin kanssa, mutta onneksi löysin Pekan, jonka kanssa jokainen päivä on psykedeliaa ja leikkiä.
