INKA
Kakkosalbumiaan parhaillaan nauhoittava Inka on itselleni uusi tuttavuus, ja nimen perusteella odotinkin kuuntelevani naisartistia. Yhtyeen musiikkia tullaan kutsumaan kaiketi suomirockiksi, mutta yhtyeen vaikutteet ovat selkeästi laajemmalla. Cajonin ja akustisten kitaroiden keinuvasti kuljettamassa Piilossa viehättää etenkin sen sovitus, sointi ja tunnelma. Sävellyksenä ”alankomainen” kappale on turhankin yllätyksetön ja itseään toistava. Rokkaavampi Sanat tarjoilee jo enemmän koukkuja. Kitarat soivat ”indiemäisen” heleästi ja kompissa on kulmikkuutta. Inka on löytänyt oman soundinsa ja se on jo paljon. Sävellystyöhön kannattaa paneutua jatkossa huolella. (SN)
MOURNFUL LINES
Jos bändi on ollut koossa muutaman kuukauden, demoihin suhtautuu aina pienellä epäilyksellä. Harvoin bändi saa moisessa ajassa kemiaansa saati näkemyksiä musiikistaan kohdalleen. Oululaisbändin jäsenillä on pitkä kokemus takanaan, mikä tietysti helpottaa uuteen yhtyeeseen tarttumista. Ilmeisesti musiikillinenkin näkemys on jäsenistön keskuudessa varsin yhtenäinen, sillä bändi pyörittelee taitavasti tarttuvia melodioita ja sointukuvioita. Silti pientä horjumista on havaittavissa eikä bändi ole tainnut ehtiä sovittaa biisejään ihan loppuun asti, sillä muutamat ratkaisut ovat kovin tavanomaisia. Mournful Lines edustaa metallin kevyempää laitaa, eikä yhtyeen laulajakaan istu perinteiseen metallivokalistin muottiin, mutta ei hänen tarvitsekaan. Ääni soi kauniisti ja ylärekisterin hauraus istuu tunnelmaan. Bändi ilmoittaa äänittävänsä biisejä tulevaa täyspitkäänsä varten. Kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa, jotta homma ei mene ainakaan kiirehtimisen takia pilalle. (MS)
www.facebook.com/MournfulLines
MORRIS & I
Klassista kitaransoittoa opiskeleva Sauli Palmujoki löysi pianonsoiton Ben Foldsin ja Jamie Cullumin innoittamana. Tämä tapahtumasarja kiteytyy Morris & I:n soulvaikutteisessa, klassisessa The Best Thing -balladissa. Kappale ei häikäise omaperäisyydellään mutta puhuttelee tulkinnallisella varmuudella. Trion soitto on ammattimaista ja tyylikästä, ja kaikki on Palmujoen sopivasti nasaalin laulun aksenttia myöten hyvässä tasapainossa. Tällaiselle englanninkieliselle, indiehenkiselle pehmopopille ei liene kovinkaan paljon kysyntää Suomessa, mutta nuorille muusikoille tämä on vahva pelinavaus. (SN)
Soundin Demoefektissä nostetaan viikoittain esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetinä toimivat Sami Nissinen (SN) ja metalliin erikoistunut Marko Säynekoski (MS).
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.