THE VALKYRIANS: Punkrocksteady

Arvio julkaistu Soundissa 8/2011.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Cover-levyt ovat maanvaiva. Hassuttelevilla sovituksilla – usein lounge-, folk- tai kantrimuotoon puettuina – varustettuna ne ovat vedenpaisumukseen ja heinäsirkkoihin verrattava vitsaus. Oikein piti pinnistellä, ettei The Valkyriansin Punkrocksteadyakin pitänyt vitsinä, kun new wave -aikakauden hitit puetaan ska-asuihin.

Arvio

THE VALKYRIANS
Punkrocksteady
Stupido

Cover-levyt ovat maanvaiva. Hassuttelevilla sovituksilla – usein lounge-, folk- tai kantrimuotoon puettuina – varustettuna ne ovat vedenpaisumukseen ja heinäsirkkoihin verrattava vitsaus. Oikein piti pinnistellä, ettei The Valkyriansin Punkrocksteadyakin pitänyt vitsinä, kun new wave -aikakauden hitit puetaan ska-asuihin. Tämä levy on pikemminkin läpileikkaus The Valkyriansin juurista. Eivätkä nuo juuret ole aina pelkästään musiikillisia.

Punkrocksteadyn suurin ansio on siinä, ettei se aina edes kuulosta cover-levyltä. Ei vaikka esitettävät tsipaleet ovat paikoin tuttuakin tutumpia. Blondielle ja The Clashille ska-tatsi oli sisäänrakennettua eikä skan asenneilmasto ollut vierasta brittiläisille oi!-bändeillekään. Nämä kaikki ovat albumilla hyvin edustettuina.

Devon Mongoloidista on saatu aikaan alkuperäistäkin, öhöm, vammaisempi tulkinta ja The Advertsin – ikävä kyllä jo puhkikuluneeseen – Gary Gilmore´s Eyesiin pumppu saa vetoapua vanhalta Suomen ystävältä TV Smithiltä. Muuten albumi kulkee perusasetuksilla. Jopa siinä määrin, että loppupuolella ei huomaa enää kappaleiden vaihtumista. Samaan muottiin valetut versiot antavat The Valkyriansista omaa materiaalia huomattavasti yksitoikkoisemman kuvan.

Lisää luettavaa