Riutta – Syvyystunteita

17.1.2013 11:00

Oulaisista kotoisin oleva Riutta on edennyt verkkaiseen tahtiin. Yhtye lähetti ensidemonsa Soundiin vuonna 2009, jolloin se oli ollut jo viisi vuotta olemassa. Syyt hitaaseen tahtiin ovat varsin arkisia. Yhtyeen jäsenet ovat asuneet eri kaupungeissa, on ollut opiskelukiireitä ja miehistön vaihdoksia.

– Meni musiikillisestikin ajateltuna jotain neljä vuotta, että saatiin käsitys siitä, mitä me halutaan tehdä. Meidän musiikintekotapa on myös hidas, sillä teemme biisit porukalla treenikämpällä. Oikeaa sovitusta saatetaan hakea pitkän aikaa, kertoo yhtyeen laulaja-kitaristi Henri Turunen.

Tämän vuoden alussa Soundin Demoefektiin kolahti toinen näytelevy, jota ihasteltuani kirjoitin yhtyeestä: ”Riutan progressiivisessa, suomeksi lauletussa rockissa ei ole jälkeäkään 1970-luvun hippimystiikasta tai modernimman laidan edistyksellisten scifi-dystopioista, eikä myöskään tyylille ominaisesta itsetarkoituksellisesta vaikeatajuisuudesta.”

– Itse näkisin meidän tyylin enemmänkin kokeellisena rockia. Kyllä siinä on niitä progressiivisen rockin elementtejä mukana, mutta meitä ei kiinnosta ylipitkät sooloilut, basisti Antti Takalo tarkentaa.

– Proge on meillä kaikilla ollut jossain vaiheessa kovassa kuuntelussa, King Crimsonit ja muut klassikot. Uudemmista bändeistä erityisesti Radiohead on ollut itselleni tärkeä. Nykyisin meidän musiikilliset mieltymykset saattavat vaihdella suurestikin, Turunen paljastaa.

Riutan debyyttialbumi ilmestyy tammikuussa yhtyeen oman levymerkin kautta, kunhan labelille keksitään ensin naseva nimi.

– Biiseistä vanhimmat ovat peräisin vuodelta 2007, mutta ne ovat eläneet paljon vuosien aikana. Pääosa materiaalista on kuitenkin viimeisen parin vuoden ajalta, Turunen kertoo. – Viimeisen vuoden aikana olemme miettineet kaikkia biisejä vielä kertaalleen kokonaisuuden kannalta. Kehottaisinkin uhraamaan meidän musiikille sen rapiat 40 minuuttia, mitä levy kestää, koska kokonaisuudessa on se juttu, ei yksittäisissä biiseissä, Takalo painottaa.

Riutan kappaleet eivät välttämättä aukea ensikuuntelulla, mutta palkitsevat avauduttuaan. Kappaleissa on paljon ideoita, sovitukset polveilevat yllättäviin suuntiin ja alitajuntaa luotaavat sanoitukset pysyvät arvoituksellisina.

Minkälaisia elämyksiä haluatte välittää kuuntelijoille?

– Se on hyvin intuitiivinen juttu. Itse haen lähtökohtaisesti tiettyä tunnetta, eräänlaista syvyystunnetta, että ihmiset pysähtyisivät miettimään musiikin äärellä hetkeksi syviä fiiliksiä, mitä sisältä kumpuaa. En voi konkretisoida sitä suruun tai iloon, ehkä se on enemmän itsetutkiskelua, Turunen miettii.

Lisää luettavaa