Rautalankamusiikin perustekijät ovat umpihienostuneesti ja jäätävän rauhallisesti Esa Pulliaisen näpeissä, kun hän soittaa ja sovittaa sekä äänittää, miksaa ja tuottaa itse C-Combon tyylipuhtaan tusinan valikoituja kitarainstrumentaaleja. Ne jalostuvat soundeiltaan ja väliosiltaan entistä hienostuneemmin soinnussaan viipyileviksi. Esimerkiksi trad-pala Laakson ruusu ei ole enää juurikaan velkaa The Blazersin vuoden 1963 naiiville kitarasovitukselle. Samaten ”Feenadesin” eli studiovelho Bo Winbergin yksin levyttämä Leningrad-teema on jo Topin ja Agentsin aikaan karistanut yltään äänityskikkailut.
Muut pohjoismaiset combot, kuten Winbergin Spotnicks ja Jerry Williamsin Violents ovat saaneet myös viehkot biisit mukaan. Tanskalainen Cliffters vastaa Djangosta, jonka norjalainen Quivers levytti täällä Scandialle. Maailmankuvaa laajentavat Joe Meekin talliin kuulunut Flee-Rekkers ja Shadowsin esiaste Drifters Cliff Richardin hitillä Move It.
Rapakon takaisia artisteja ovat Endless Summer -surfleffan tunnarista tuttu Sandals ja vetävän Scratchin’-boogieverryttelyn tehnyt B.B. Cunningham. Viihdeklassikko Perfidia tunnetaan Venturesin sulavana hittinä, mutta C-Combo palaa alkuperäisen Zavier Cugat -eksotiikan säväyksiin. Samoin Peter Greenin ja Fleetwood Macin Albatross on hiukan vilkkaampi sovitus eksoottisen klubitahdin merkeissä.
Hankalimmin jäljitettävä on raikas aloitusbiisi Papa Palavas, josta ei hevin tunnista ranskalaisen piirroselokuvan Bellevillen kolmoset rockpastissia, johon tekijänimet viittaavat. Se ei Pulliaisen vision ja suurenmoisen albumin isoa ja kaunista kaarta haittaa, sillä jokaisessa siivussa on mestarismiehen soinnukkaan melodiankäsittelyn ja uljaan soundikaiun leima.