Jesse Sykes perusti The Sweet Hereafterin vuonna 1998 Whiskeytownin Phil Wandscherin kera. Bändi levytti Barsukille ja teki kiertueita Bright Eyesin ja Sparklehorsen kanssa. Historiapätkästä saa aika hyvän käsityksen Jesse Sykesin genrestä, mutta ei koko kuvaa. The Sweet Hereafter on aina ollut vuosituhannen vaihteen alt country- ja folkbändejä hämyisämpi ja psykedeelisempi projekti.
Bändin edellisestä levystä Marble Sonista on 14 vuotta, mutta yleisilme on pysynyt samana. Sykes on sanonut venähtäneen levytystauon tuoneen Forever I’ve Been Being Bornin sanoituksiin enemmän merkityksellisyyttä. Miehen kotikaupungin Seattlen eri katuja ja alueita referoivaa tarinallista Dewayneä lukuun ottamatta levyn sanoitukset ovat kuitenkin todella pelkistettyjä, moniselitteisiä ja oikeastaan vähän laiskoja.
Wandscherin tunnelmallinen kitarointi tyylillä käytettyine särö- ja kaikuefekteineen on levyn parasta antia. Kappalerakenteet ovat vapaamuotoisia ja monipuolisia mutta pysyvät kiitettävästi kasassa. Albumin nautittavuutta puolestaan rokottaa Sykesin hiljainen laulu. Laulusuoritukset kuulostavat enemmän veltoilta kuin unenomaisilta.