Tässä se nyt on. Haloo Helsingin ensimmäinen selvästi omaääninen ja temaattisesti ehjä albumikokonaisuus. Omaäänisyys ei tarkoita, etteivätkö yhtyeen viidennellä kokopitkällä kuultavat soundit, kappalerakenteet ja sovitusratkaisut olisi perinteikkyydessään lukuisilta muilta pop- ja rock-albumeilta tuttuja. Se tarkoittaa sitä, että Haloo Helsingin ässätason sinkkukatalogin kasvattama itsevarmuus on nyt kasvanut mittoihin, joissa alisteissävytteinen muihin vertaaminen muuttuu tarpeettomaksi.
Kiitos ei ole kirosana -albumin lyriikoiden punaisina lankoina toimivat Elli Haloon lyhyessä ajassa tarkentunut lähelle katsomisen taito, ihmisiä toisillemme -ajattelu ja kyynistymistä vastaan taisteleminen. Konkreettisimmin nämä piuhat niputtaa idioottiselvältä singlevalinnalta kalskahtava Vihaan kyllästynyt. Ei sillä, etteikö taas olisi mistä valita.
Muun muassa Musen ja Zen Cafén suuntaan flirttaava Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan on paitsi tämän albumin, myös koko Haloo Helsingin uran parhaita teoksia. Ammattitaitoisuus ei ole kirosana. Se on kaikissa positiivisissa merkityksissään Haloo Helsingin meininkiä juuri tällä hetkellä parhaiten kuvaava sana.