SIELUN VELJET: L’amourha

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2005.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.

YHTEISARVIO:
Sielun Veljet
Hei Soturit / Lapset
L'amourha
Kuka teki huorin
Suomi–Finland
Softwood Music Under Slow Pillars

 

Arvio

SIELUN VELJET
L'amourha
Poko

YHTEISARVIO:
Sielun Veljet
Hei Soturit / Lapset
L’amourha
Kuka teki huorin
Suomi–Finland
Softwood Music Under Slow Pillars

 

Sielun Veljet – yhtye, joka jo pelkillä live-esiintymisillään loi suomalaiselle rockille uudet, korkeammat räyhästandardit. Kuinka on ajan hammas kohdellut bändin vuosina 1983-89 äänittämää, vihdoin remasteroitua studiokatalogia?

Vaikka hivenen liian pitkä, on Siekkareiden esikoinen edelleen Suomen rockhistorian yksi maanisimmista ja aseistariisuvimmista debyyteistä. Muutamaa väärää loitsua lukuun ottamatta, kirjoitettiin Veljien sähköisten shamaanimenojen rituaalijärjestys juurikin sellaisilla kappaleilla kuin Karjalan kunnailla, Yö erottaa pojasta miehen sekä avausraitana liki täydellisellä Hovimestari ja hymyilevät käärmeet.

Vielä debyytin kanssa samana vuonna julkaistu Lapset-maksi sekä seuraavan vuoden kokopitkä Hei soturit esittelivät, jos mahdollista, yhtyeen vielä kokeellisimmissa tunnelmissa. Nyt yksiin kansiin pakatusta kaksikosta ei tuleville sukupolville jätetty kuin ehkä Aina nälkä -biisin hypnoottinen hokema. Jälkikäteen kuunneltuina etenkin jälkimmäiseltä löytyvät Satama, Muistokirjoitus ja Rauhallista kielivät kuitenkin liian vähälle huomiolle jääneestä jaksosta bändin äänityshistoriassa.

Sitäkin suuremmasta huomiosta tullaan ikuisesti puhumaan käsiteltäessä vuoden 1985 L’amourhaa. Soundissa 3/2005 neljänneksi parhaaksi suomalaisalbumiksi toimittajien valitsema levy on edelleen Sielun Veljien niin taiteellinen kuin kaupallinenkin huipentuma. Kotimaisten rock-klassikoiden luvattuna vuotena tuskin kukaan pääsi pakoon Peltirummun tarttuvaa taontaa tai Kanoottilaulun etäisesti ilkeää kutsua. Ja sikäli kun pääsi, kannattaa lukea Vesa Sirénin erinomainen tiivistelmä L’amourhasta mainitusta Soundin numerosta.

Jostain syystä Kuka teki huorin ei enää niin innostakaan. Nimibiisiä ja yhtyeen modus operandin sanoiksi ja säveliksi kiteyttänyttä Säkenöivä voima -kappaletta lukuun ottamatta levyn muut raidat eivät tahdo enää lähteä samalla tavalla lentoon. Perspektiivisesti tämä olkoon Siekkareiden ainut levy, jolla bändi sortui toistamaan itseään vähemmän mairittelevin tuloksin.

Suomi-Finland ja sitä seurannut Softwood Music Under Slow Pillars sen sijaan päättävät saagan ärtsäkästi. Multipuhaltaja Jorma Tapion pillien sulautuessa Orman ja Alangon romukauppakitaroihin Suomi-Finlandilla, voi tätä uutta versiota luurikuunteleva ottaa nojatuolissaan sopivasti takakenoisen asennon ja sukeltaa muun muassa sykähdyttävän Ihminen-kappaleen syviin tunnelmiin.

Jousin koristellun ja epätavallisesti englanniksi lauletun Softwood Music Under Slow Pillarsin jälkeen ei voi kuin kuvitella, millainen impakti levyllä olisi aikanaan ollut ulkomaan markkinoilla. Varsinkin, jos käytössä olisi ollut tämän päivän promotionaalinen know how, reippaampi budjetti ja ennakkoluuloton asenne. Tätä psykedeelistä, lähes napakympin arvoista uusintajulkaisua kun veisi muille maille ehkä hieman toisin eväin kuin syntyhetkellään kasvotonta tukkaheviä idolisoineessa aikakaudessa.

Sielun Veljet säilyy suomirockin kulmakivistä yhtenä mineraalirikkaimmista; nämä kuusi julkaisua taatkoot niin vanhalle kuin mahdolliselle uudelle kuulijallekin säkenöivät voimasoitot. 

Lisää luettavaa