SIELUN VELJET: Kansan parissa 3 – Tavastia, Helsinki, 26.11. 1989

SIELUN VELJET
Kansan parissa 3 – Tavastia, Helsinki, 26.11. 1989
Poko

Sielun Veljet nousi käsitteeksi jo omana aikanaan, eivätkä kuluneet parikymmentä vuotta ole sädekehää himmentäneet. Päinvastoin. Mikä onkin järkeenkäypää: kulttuuriset ilmiöt saavat usein fanaattisimmat ihailijansa nimenomaan siitä ensimmäisestä sukupolvesta, joka ei aivan ehdi ylistettyä asiaa omin aistein kokemaan.

Loppuvuodesta 1989 Sielun Veljet oli etääntynyt kauas alkuaikojensa särmikkäästä, aggressiivisesta ja vauhkon maanisesta rock-vihdonnastaan. Laulaja Ismo Alangon into intialaiseen musiikkiin ja kitaristi Jukka Orman hullaantuminen flamencoon ohjasivat orkesterin tekemisiä hämyisempään ja akustisempaan suuntaan. Jos yhtyeen varhaiset albumit olivatkin olleet räikeä, pimeydestä suoraan silmiin varoittamatta käännetty neonvalokeila, näyttäytyi vuoden1989 Softwood Music Under Soft Pillars hiljaa himertävänä kynttilänliekkinä.

Näissä tunnelmissa hiipii myös Kansan parissa -keikkalevysarjan kolmas ja psykedeelisin osa. Alanko, Orma, basisti Jouko Hohko ja rumpali Alf Forsman soittavat kukin myös muita kuin tavallisimpia instrumenttejaan ja saavat lisäksi tuekseen Karri Koivukosken viulun, Sanna Salmenkallion alttoviulun sekä Raoul Björkenheimin kitaran.

Esityskieli on englanti ja tunnelma suorastaan maailmoja syleilevä. Ison kokoonpanon Sielun Veljet kokee olevansa universaalissa hurmiossaan jonkin suuren äärellä, ja tarjoaakin tästä vinkkelistä operoiden varsin vakuuttavaa kuvitteellista kansanmusiikkia itse keksimästään maankolkasta.

Vaikka aikaa ei väliin pitkälti mahdukaan, Kansan parissa 4 on soundiltaan ja ilmeeltään toista maata. Ilmeisesti kahdelta Tavastian keikalta (lähteistä eivät mene takuuseen edes asianosaiset!) koostettu albumi lähtee liikkeelle ison kissapedon lailla vaanivan Mustamaalaan-biisin myötä. Alangon kaikkien aikojen parhaisiin lukeutuva kappale saa peräänsä muun muassa viisi ennen  julkaisematonta raitaa, joista ei turhan uljaaseen liitoon nouse tosin yksikään. Parin raidan rumpukonekokeilut sen sijaan herättelevät mielenkiintoa ihan eri tavalla.

SVKP-jatkumoa ovat tahdittaneet Jukka Orman innoittuneet kansitekstit. Mitä, missä, milloin -tyylisestä aikain- ja tapainkuvauksesta liikkeelle lähtevät ja pikkuhiljaa käsillä olevaan musiikkiin fokusoivat esseet asettavat Sielun Veljet omaan kronologiseen viitekehykseensä. Viime vuonna lähtölaukaistu sarja saapuu näiden kahden levyn myötä päätepysäkille – ainakin toistaiseksi. Jatkoa saattaa nimittäin olla luvassa.