Joskus historian alkuhämärissä yksi Suomen historian parhaista bändeistä (Sielun Veljet) päätti soitella yhden sen parhaan lauluntekijän (Tuomari Nurmion) kappaleita. Orkesteri teki sitä keikoilla läpi koko värikkään historiansa. Hengenheimolaisuus oli selvä. Yhtyeen rumpalikin oli aikoinaan huhkinut Tuomarin rumpupallilla.
Sielun Veljet taltioi temmeltämistään Dumarin salissa myös studiossa. Nauhat hävisivät tutkasta ja ilmestyvät melkein kokonaisuudessaan vasta nyt, noin 17 vuotta myöhemmin. Otteita-levy tarjoaa uuden näkövinkkelin sekä Tuomarin tuotantoon että Siekkarien luonteeseen.
Siinä, että Nurmion tuotanto säveltäjänä on mykistävän komea globaalillakin tasolla, ei ole mitään uutta, mutta joskus miehen ja hänen vaihtuvien, nerokkaiden orkesteriensa äkkiväärien sovitusten alta ei kuule kuinka Nurmion musiikki onnistuu kuulostamaan syvästi perinteiseltä sen romuluisen avant-gardistisen ja/tai koristeellisen puolen lisäksi. Suurin osa Siekkarien soittamista kappaleista on peräisin rumpali Alf Forsmanin ajalta Dumarin bändissä. Sovituksista vastasi silloin Ahti Marja-Aho, joka on aina osannut kutoa äärettömän hienoja ja koristeellisia sovituksia yllättävän yksinkertaisista alkumateriaaleista.
Se, että Sielun Veljet oli hävyttömän tiukka, rikkaan kollektiivisen mielikuvituksen ja mammutin kokoisen karisman omaava bändi, ei tule kellekään yllätyksenä, mutta kuka tiesi, että se oli myös näin pätevä perinteisenä rock-bändinä silloin, kun ei apinan raivolla taistellut konventioita vastaan? Bändin omilla levyillä tämä lämmin ja maanläheinen, löysällä svengillä rockaaminen oli usein verhottu alkuaikojen kohkaukseen, suurimman suosion vuosien kliiniseen Oksala-soundiin, lopunaikojen akustiseen huuruiluun tai ties mihin kukkalaitteisiin.
Jukka Orma loistaa. Maailmassa on aina pula näin hyvällä maulla vetävistä kitarasankareista, sekä soolo- että rytmipuolella. On mukava kuulla Orman venyttelevän ja väläyttelevän. Esimerkiksi Hyvästi kotimaan kitarasoundi on tajunnan räjäyttävä. Ja Oi mutsi mutsin tuplattu soolo. Ja Rion satamassa -biisin Dr. Feelgood -rytmittely. Sen lisäksi Orma laulaa pari kappaletta todella pätevästi.
Myös basisti Jouko Hohko laulaa: Rion satamassa, Viiniä! Malja marttyyreille ja Kurja matkamies maan. Keskimmäinen on aina kaikessa outoudessaan ollut yksi omista suosikeistani Tuomarin tuotannossa ja Hohkon laulusuoritus on tällä levyllä käsittämättömän hieno. Sielun Veljet omii biisin. Myös Ismo Alangon laulu Sunnuntaina-kappaleessa on vimmaisessa arkipäiväisyydessään pelottava, kuin Patrick Bateman hehkuttamassa Huey Lewis & The Newsia.
Lopussa toivoo, että tämä lämmin, riisuttu ja funkki levy olisi kestänyt vielä hiukan pidempään. Ikävä kyllä, muutama biisi menetettiin varastointivirheen vuoksi.