Laulaja/kosketinsoittaja Jim Pembroke tarjoaa kuudennella soololevyllään vahvatunnelmaisia kappaleita. If The Rain Comes on myös kunnianosoitus hänen edesmenneelle ystävälleen, Henrik Otto Donnerille, jonka osallisuus albumin tuottajana leimaa tuntuvasti kokonaisuutta. Pembroken kyvyt kera brittipopparihabituksen käänsivät jo 1960-luvun lopulla suomalaisten popnuorten ja -muusikoiden päät, eivätkä miehen taidot ole vuosien mittaan ruostuneet.
Levyn käynnistävä hymnimäinen nimikkoraita koukuttaa tehokkaalla kertosäkeellään ja Pedro Hietasen tyylikkäällä haitarinsoitolla. Sodan jälkimaininkeja pohdiskeleva A Former Army on myös mieleenpainuva – erityisesti Jukka Harjun hienon käyrätorvisoolon ansiosta. Levyä hallitsee pohdiskeleva tunnelma, joka ei kuitenkaan sulje pois reippaita irtiottoja. Jukka Orma soittaa monin paikoin nautittavan vimmaisia kitarasooloja ja Jukka Gustavsonin urut vyöryttävät kiihkeää svengiä. Uffe Krokfors (kontrabasso) ja Mika Kallio (rummut) luovat rockjazzhenkisen perustan, jollaisen parissa Pembroke oli kuin kotonaan jo Blues Sectionin aikoihin. Myös Donnerin taiten sovittamat jouset ja puhaltimet asettuvat luontevasti kappaleiden tunnelmiin.
If The Rain Comes on ajatonta musiikkia, jossa elää takavuosien rock- ja jazzmuusikoiden yksissä tuumin synnyttämä vapautunut ilmapiiri.
Soundi sai langan päähän Kansas Cityssä majailevan Jim Pembroken. Mitä haluat sanoa If The Rain Comes -kappaleella?
− Kirjoitin laulun heti New Yorkin kaksoistornien terrori-iskujen jälkeen ja jätin sen pöytälaatikkoon odottamaan mahdollista sopivaa julkaisuajankohtaa. Laulussa kuvailen tuon järkyttävän iltapäivän tuottamaa surua ja tuntemuksia. Ikävästä aiheesta huolimatta haluan myös tuoda siinä esiin uskoni tulevaisuuteen, iloon, leikkiviin lapsiin ja yleensäkin kaikkeen hyvään joka tuo valoa elämään.
Miten Amerikassa viettämäsi aika ilmenee musiikissasi?
− Sijainnilla ei ole juurikaan vaikutusta tekemisiini, sillä toimin aina samalla tavalla. Soitan kotonani kitaraa ja pianoa. Jos keksin hyvän riffin tai melodiapätkän, nauhoitan sen vanhalla kelpo kasettinauhurillani. En myöskään kaipaa uusia musiikillisia innoittajia, vaan kuuntelen vanhoja suosikkejani, kuten The Band, The Beatles, Procol Harum, Jimi Hendrix, Bob Dylan, Stevie Winwood ja muita saman luokan suuruuksia. Tosin, kuuntelen kyllä joskus myös brittibändi Syd Arthuria.
Onko keikkasuunnitelmia uuden levyn tiimoilta?
− On vielä liian aikaista pohtia esiintymisiä, sillä kaikki riippuu pelkästään siitä minkälaisen vastaanoton levy saa. Aika näyttää, jos tulee aihetta ryhtyä kiertuejärjestelyihin.
Mistä erityisesti haluat muistaa Henrik Otto Donneria If The Rain Comes -tuotannon osalta?
− Muistelen levytystä pelkästään hyvällä mielellä. Otto oli kohdallani ehdottomasti paras mahdollinen tuottaja kaikissa tilanteissa. Avulias, neuvokas ja humoristinen ihminen, joka ymmärsi pyrkimykseni ja toteutti jopa vain sanallisesti ilmaisemani sovitusehdotukset täydellisenä musiikkina. Otto toimi tunnelmanluojana ja tarkkakorvaisena tuottajana, jolla oli myös soundit hallussa. Olen todella kiitollinen siitä, että sain työskennellä Oton kanssa täällä Kansas Cityssä ja viettää hänen kanssaan aikaa levytyssessioiden jälkeenkin. Olihan suunnitelmissamme ollut jo pitkään levynteko.