NASUM: Shift

Human 2.0 -levyllä Nasum kiitti bändejä, joiden riffejä se onnistui pöllimään. Saman kumarruksen olisi voinut liimata Shiftiin, sillä kun kaikki 24 lyhyttä riipaisua on pureskeltu, riffejä on kaatunut niskaan niin mittava läjä, että väkisin niistä muutama tutulta kuulostaa.

Laajasti kehutun Helvete-albumin jälkeen Nasum tuntuu olevan elämänsä vedossa. Sen grindcore rutisee ilahduttavan metallisena ja tempot ovat viuhuvan nopeita. Kitaramelodioita säästellään, ja silloin harvoin kun armo käy, ne maistuvat kuin viina toimittajille. Paahdon keskellä Wrath herättää thrash-riffeillään, hardcorempi Ett Inflammerat Sår muistuttaa Cro-Magsia ja Entombedin alkuaikojen möyrintä vilahtaa usein. The Deepest Holen riffi on kuin Holy Terrorin muinaisessa Judas Rewardissa, mutta mankeloituna Dismember-tyyliseen myllyyn, joka vielä vauhditetaan grindiksi. Muutamassa biisissä ruotsin kieli aiheuttaa ylimääräistä konekiväärimäistä säksätystä lausuntaan, mikä rikastuttaa sointia.

Nasum kerää pisteet myös mustalla huumorilla: se on painattanut neljänteen levyynsä symbolin jokaiselle soittajalle, Led Zeppelinin malliin. Itsetunto kohdallaan!