Satin Circus on kuin Hubba Bubba: yltiömakean ja tahmaisen roinan elastiset kuplat poksuvat odotetusti ja ennen aikojaan. Neljän jazz-opiskelijan vuonna 2010 muodostama yhtye soittaa epäsuomalaisen muottiinpuserrettua namupoppia kaikki mahdolliset imelyysvaihteet silmässä. Debyyttialbumilla listapop todella on kilpajuoksun kaltainen suorituslaji tyyliin: ”Näin käy meiltä pop, katsokaa, ei yhtään virhettä”.
Expectations, Dreamgirl, EMMA, Peach Party ja Still On My Mind ovat koukkuineen päteviä kertakulauksia jos ja kun missiona on pakahduttaa varhaisteini-ikäinen. Peter Månssonin (The Sounds, Darin) ja Patric Sarinin (Darin, Anna Abreu) tuottaman Expectationsin kääntöpuolena on kuitenkin koko touhun hävytön kasvottomuus – nämä ylisliipatut pyräykset kun voisivat olla minkä tahansa Simon Fullerin läjään niputtaman formaattitortun katalogista. Kaiketi tavoiteltu on näin tavoitettu. Kun puolet albumista on sävellyksellisesti sangen skulaavaa poppia, jää arvio lyyrisesti reikäpäisen lopputuotteen vastuullisesta käytöstä täysin kuulijan – tai tämän huoltajien – harteille.