”Sanoin bändille, että jos te sallitte, niin helvetti soikoon mä kustannan ja julkaisen nämä kappaleet, jos en muuten saa levyä käsiini! Sovimme sen silloin, halailimme, huusimme, ja hybriksen kasvettua lakipisteeseen koko meidän seurue heitettiin baarista ulos”, muistelee ELE-yhtyeen uljaasti soivan debyyttialbumin mesenoinut näyttelijä-muusikko Riku Nieminen Kajaanin runoviikkojen jatkoja kesältä 2013. Tuolloin Eva & Manu -duosta tunnetun Eva Louhivuoren yhtyeelleen säveltämät Eino Leino -tulkinnat saivat siunauksen päätyä äänilevylle, joka julkaistaan vihdoin keskiviikkona 4.2.
Stalker jututti Evan ja harvinaislaatuiseen mesenointiin innostuneen Rikun.
”Käsintaotuin sormuksin puettu keskisormi popmusiikin kentällä vallitsevalle kylmähkölle hitinmetsästys-mentaliteetille”
Eva Louhivuoren ja hänen ELE-yhtyeensä missio on madaltaa tavallisen talliaisen kynnystä modernin runomusiikin kuunteluun. Stalkerin näkövinkkelistä tässä ei ole ongelmaa, sillä levyä kuunnellessa moiset etäännyttävät määritelmät voi unohtaa. Kun kello seisoo -single ja ELE-albumi soivat kauneimpana ja koskettavimpana kotimaisena popmusiikkina pitkään aikaan. Tämä on aivan liian liikuttavaa kamaa kaupallisille radioille – oikeasti hienoa musiikkia, joka soi ja soljuu tekijöidensä sydänverestä, mutta huolettomasti hengittäen. Aivan kuin tämän musiikin tekijät eivät edes tietäisi, että musiikkibisnes on raadollista, ja hitti olisi kiva. ELE-levy on Tero Ahosen eleettömästi pysähtynyttä kansitaidetta myöden kuin käsintaotuin sormuksin puettu keskisormi popmusiikin kentällä vallitsevalle kylmähkölle hitinmetsästys-mentaliteetille ja geneerisesti tuotetulle kuralle.
ELE sai alkunsa tammikuussa 2009 Eino Leinon kotiseudulla Kainuussa, kun Leinon runoihin ihastunut Eva vieraili Pop & Jazz Konservatoriolla elämäänsä ja yhtyeeseensä astuneiden ystäviensä Leissin, Antti Korholan ja Ilkka Tolosen kanssa Paltaniemen kylässä, josta Leino lähti aikanaan maailmalle. Myöhemmin samana vuonna mukaan pyydettiin Juho Kanervo, ja ELE-kokoonpano oli valmis. Kuuden vuoden kypsyttelyn ja Riku Niemisen väliintulon myötä albumi näkee vihdoin päivänvalon.
Eva, kertoisitko, milloin ja kuinka Eino Leinon runot tulivat elämääsi ja miten ne vaikuttivat sinuun tuolloin?
– Sain ylioppilaslahjaksi Leinon runokirjan, mutta en todellakaan avannut sitä heti. En ole koskaan kokenut olevani runotyttö. Mutta myöhemmin sävelsin rahattomana ystävälleni lahjaksi laulun Kun muistelen -runoon. Kappale syntyi niin helposti, että päätin koittaa toista. Ja kolmatta. Siitä se lähti. Itkin ja nauroin ääneen runoja lukiessani, ja löysin niistä paljon omaa elämää.
Miksi Leinon tekstit ansaitsevat tulla tulkituiksi ja tuoduiksi uuteen aikaan kerta toisen jälkeen? Miksi näet niiden koskettavan niin vahvasti ihmisiä?
– Uskon, että tämä on yksi syy, miksi Leino on niin tunnettu: kaikki voivat samaistua hänen runoihinsa. Monet niistä ovat todella universaaleja ja ymmärrettäviä. Hänen kielenkäyttö on suurimmaksi osin modernia, ja hän puhuu aivan tavallisista asioista. Rakkaudesta, masennuksesta, tuskasta, sydänsuruista ja onnellisuudesta. Ja hän puhuu niistä selkeästi eikä oudon runollisesti. Leinon runoihin on helppo päästä sisään, vaikkei olisikaan runoihminen. Ja ne runot ja sanat tuovat itse esille melodian, jonka mä siirrän nuoteiksi. Kun luin Kun muistelen -runoa, melodia alkoi heti soida päässä. Samoin kävi Meri kuutamolla -runon kanssa. Lauloin runon melkein ensi-istumalta.
Minkälaisissa tilaisuuksissa olette esiintyneet ja miten ihmiset ovat reagoineet musiikkiinne?
– Voimme taipua melkein millaiseen tilaan tahansa. Olemme soittaneet kaikkialla konserttisaleista pikkupubeihin. Keikoillamme itketään ja nauretaan! Kerran eräs nainen lähti puuskuttaen ja ovet paukkuen ulos, kun soitimme näitä biisejä kirkossa. Hyvä tai huono reaktio, eipä sillä väliä, kunhan musiikki herättää tunteita. Suurin osa kyllä tykkää kovasti.
”Hyvä tai huono reaktio, eipä sillä väliä, kunhan musiikki herättää tunteita”
– Eva Louhivuori
– Toivon, että ihmiset löytää keikoillemme, sillä tämän tyyppistä modernia runomusiikkia kuulee todella vähän, jos ollenkaan Suomessa. Haluan madaltaa rimaa tulla kuuntelemaan runomusiikkia, sillä ne runot ei todellakaan ole kaiken A ja O, vaan myös tämä todella upea bändi ja hyvän tunnelman luova keikka.
Millaiset asiat ovat viime aikoina koskettaneet, pohdituttaneet, inspiroineet tai suututtaneet sinua?
– Ihan viimeisin mielellä ollut asia on Slate.comin artikkeli, jossa puidaan naisten asemaa tuottajina ja kirjoittajina musabisneksessä. Olen usein miettinyt juuri sitä, että naisia ei kohdata biisintekijöinä yhtään samalla lailla kun miehiä, ja se suututtaa ja ärsyttää. Naiset ovat enemmänkin se tuote ja kasvot, ja miehet tekee kaiken kovan taustatyön. Paskapuhetta! Björk ja Taylor Swift avasivat asiaa tosi hyvin, ja olen iloinen, että asiasta puhutaan ääneen. Voin samaistua heidän tunteisiin, sillä itsekin teen aivan hurjasti duunia, ihan yhtä paljon kuin mieheni ja monet muut miehet.
Albuminne mahdollistajana on toiminut Riku Nieminen. Kertoisitko yhteistyöstänne?
– Olemme tunteneet Rikun jo pitkään, ja erään keikkamme jälkeen pari vuotta sitten aloimme puhua yhteistyöstä. Rikulla on paljon annettavaa, ja me taas kaipasimme kapteenia levyntekoon. Hän on järjestänyt melkein kaiken, jotta saimme levyn nauhoitettua ja nyt vihdoin julkaistua. Kappaleet oli jo sovitettuna ELEn toimesta aika pitkälti, mutta miksauksessa ja masteroinnissa Riku oli vahvasti läsnä ja osallisena.
Riku Nieminen, missä sait ensikosketuksesi ELEn musiikkiin, ja mitä sinussa silloin tapahtui?
”Pidättelin kyyneleitä koko keikan ajan, tekstit ja sovitukset puhuttelivat sen verran syvästi”
– Riku Nieminen
– En muista tarkkaa vuotta, mutta joko 2010 tai 2011 Kajaanin Runoviikoilla näin ELEn keikan ja pistin merkille Evan upean lauluäänen ja runotekstien mutkattomat sovitukset pop/folk -biiseiksi. Lisäksi kadehdin ystäväni, bändin rumpali Ilkka Tolosen soittotyylitajua. Tunnen Ilkan vähän liiankin hyvin, ja olen pyrkinyt näkemään hänen bändiensä (Color Dolor, Tundramatiks, ELE) keikkoja. Vuonna 2013 kesällä näin ELEn toistamiseen Kajaanin runoviikoilla ja silloin se musa iski kokonaisvaltaisesti. Pidättelin kyyneleitä koko keikan ajan, tekstit ja sovitukset puhuttelivat sen verran syvästi. Bar Baronissa, jossa ELE soitti, oli jotenkin maaginen tunnelma. Yleisö keskittyi 100-prosenttisesti kuuntelemaan keikkaa.
Miten eteni prosessi, jonka päätteeksi olit mukana mahdollistamassa ELEn albumin tekoa?
– Kysyin tuon keikan jälkeen, että onhan teillä levy, jonka voin ostaa? Eva ja Ilkka kertoivat, että biisit on kyllä nauhoitettu aikanaan Porissa, mutta siitä on aikaa eikä julkaisua ole saatu aikaan. Kolme tuntia myöhemmin olimme 12 hengen seurueen voimin humalassa kajaanilaisessa yökerhossa, ja sanoin bändille, että jos te sallitte, niin helvetti soikoon mä kustannan ja julkaisen nämä kappaleet, jos en muuten saa levyä käsiini! Sovimme sen silloin, halailimme, huusimme, ja hybriksen kasvettua lakipisteeseen koko meidän seurue heitettiin baarista ulos. Keväällä 2014 bändi sovitti ja hioi biisejä uudelleen. Minä kuuntelin zoomilla äänitettyjä versioita haltioituneena kotonani dropboxin välityksellä. Toukokuussa levy äänitettiin Hollolan Petraxilla Miikka Huttusen toimesta viiden päivän aikana. Syksyllä 2014 Miikka aloitti miksaustyön Sonic Pumpilla ja joulukuun alussa Svante Forsbäck masteroi levyn Chartmakersilla. Levyn ulkoasun ja ELEn nettisivut on suunnitellut muun muassa Olavi Uusivirran kanssa yhteistyötä tehnyt Tero Ahonen. Kun kello seisoo -sinkun kannen on suunnitellut Tuomas Saikkonen Evan konsultoinnilla.
Minkälainen kokemus oli seurata itselle rakkaan musiikkiprojektin etenemistä mesenaatin roolissa? Entä miltä tuntui keskustella itse musiikista projektin edetessä ja uskaltauduitko ottamaan kantaa taiteelliseen puoleen?
”Kun olen heilunut TV:ssä sketsihahmoina naurattamassa porukkaa, ja saanut siitä paljon rahaa, haluan laittaa sen rahan kiertoon”
– Riku Nieminen
– Kokemus oli hämmentävä ja opettavainen. Paljon uutta, vastuuta ja päätöksiä. Musiikkiin pyrin olemaan koskematta liikaa. Petraxilla kävin kerran äänitysten aikana kuuntelemassa biisit läpi ja laitoin muutaman huomion aaneloselle. Miksausprosessissa kerroin yksityiskohtaisempia mielipiteitä ja huomioita biiseistä ”ottakaa tai jättäkää” -periaatteella Miikalle, Evalle ja Ilkalle.
Kiinnostaako sinua hyvän musiikin julkaisun mahdollistaminen myös jatkossa, voisiko tämä olla startti uudenlaiselle mallille tukea marginaalisempia artisteja? Voisiko tämä toimia esimerkkinä myös muille kulttuurin rakastajille: kuinka itselle väliaikaisesti kertynyttä varallisuutta voisi laittaa kiertoon ylevästi?
– Kiinnostaa. Kun olen heilunut TV:ssä sketsihahmoina naurattamassa porukkaa, ja saanut siitä paljon rahaa, haluan laittaa sen rahan kiertoon, ja nimenomaan kulttuuriin. Olen onnekkaasti saavuttanut elintason, jossa olen onnellinen, ja kaikki haaliminen tästä eteenpäin ei olisi mun mielestä moraalisesti oikein. Krääsää en haluaisi maailmaan enempää tuottaa, vaikka cd-levyjä 1 000 kappaletta painettiinkin. Hyvän musan tukeminen, suhteellisen immateriaalisena hyödykkeenä tuntuu oikealta.
ELE elävänä:
29.01. KAJAANI – Kulma
30.01. OULU – 45 Special
04.02. HELSINKI – Elmun Baari
05.02. JYVÄSKYLÄ – Poppari
06.02. TAMPERE – Artturi, Valoa-festivaali
07.02. TURKU – Dynamo
ELE virtuaalisesti:
Facebook
(Kuva: Miikka Pirinen)