Suomi-Perkele
”Biisi syntyi jammailemalla. Jammailu on meille kirosana. Vein treeneihin idean, mutta se muuttui täysin. Teimme täysin uuden biisipohjan tyyliin kymmenessä minuutissa. Työnimeksi tuli Blues-biisi. Blues(kin) on meille kirosana. Tämän biisin kohdalla nämä kaksi kirosanaa kuitenkin toimivat jollain kierolla tavalla. Äänitimme biisin rungon, ja laululinjat ja jonkilaiset demosanat kehittelin sen jälkeen työhuoneella.”
”Sanat saivat lopullisen muotonsa myöhemmin, mutta ne konkretisoituivat keväällä -24 Lahden-keikan jälkeen. Olin aamutupakalla hotellin edessä ja tien toisella puolella kulki laiha, vanha takatukkaäijä, joka jutteli itsekseen, tai jollekin näkymättömälle hahmolle. Hänen hampaattomasta suustaan tuli lause ’ei siitäkään mitään kuitenkaan tule’. Tajusin, että tuossa se nyt menee: Suomi-Perkele, vanhan liiton mörkö! Ihokarvat nousivat pystyyn. Tajusin, ettei tämän biisin teksti olekaan vitsi, kuten alun perin ajattelin.
’Onpa pirteet sanat’, totesi tuottajamme Mikko Karmila, kun kuuli minun laulavan tätä ensimmäistä kertaa. Mukana oli vahva vittuileva sävy.”
Vanha mies
”Kyseessä on jälleen vanhan liiton mörkö, boogeyman. Ensimmäisiä biisejä, mitä tälle levylle syntyi joskus pari vuotta sitten. Toki olin tehnyt jotain aikaisemminkin, mutta tämä taisi olla ensimmäinen, joka ei lentänyt roskakoriin. Ihokarvat ilmoittivat jo tehdessä, että tästä tulee joskus single.
Treenivaiheessa alkuperäinen riffi meni uusiksi minun ehdotuksestani ja Aaltonen puolestaan ehdotti, että toinen säkeistö voisi mennä puoli sävelaskelta ylempää. Näin tehtiin. Karmila puolestaan visioi kappaleen kirkollisen väliosan, jonka Miitri vaimonsa kanssa toteutti.
Tämänkin kappaleen, kuten Suomi-Perkeleen, teksti oli alkujaan vitsi. Tein biisistä demoa työhuoneella, olin siitä innoissani ja kertosäkeen sanoitus syntyi muutamassa minuutissa. Nauratti perkeleesti, koska sanoissa on Eppu Normaalin Ruba-biisin tunnelmaa (’jos nakkikioskilla soitat poskea/ poskeen alkaa koskea’). Menin Maisterin (vaimo) kanssa saunaan ja kyselin vilvoitellessa, mitä hänelle tulee tästä mieleen. Muutama avainsana tipahti välittömästi: varhaiseläke, verenpainelääke, katko… Kirjoitin tekstin saman tien puhtaaksi ja lauloin ja huusin sen alkuyöstä työhuoneella demoksi.
Välillä asiat tuntuvat luistavan. Mutta onneksi aika harvoin. Mutta harmiakin oli. Tappelin biisin nimestä Karmilan kanssa pitkään ja verisesti. Minä voitin, tai Karmila antoi periksi.”
Huomenta!
”Meikäläisen lemppari. Biisin riffivyörytys tuo mieleen Gojiran tai jopa Sepulturan. Kertosäe on silkkaa poppia rokkikaavan soinnutuksella. Kiero yhdistelmä.
Demoversion sanoitus sai alkunsa erään ystävämme harhaisista, humalaisista tekstiviesteistä ja meileistä (niistä ei saa oikeasti mitään tolkkua), sekä Facebook-päivityksistä (joista saa tolkkua vielä vähemmän). Kun kuulin biisin valmiina, tajusin, ettei tämä ystävästämme kerro, vaan minusta! Tai ehkä se kertoo meistä molemmista. Tai sitten siitä Suomi-perkeleestä. Onko meillä teema tässä? Ehkä.”
Voittaja
”Vai onko lempibiisini kuitenkin tämä? En ole varma.
Miitrin syöte. Sain häneltä demon, jossa oli kaikuja vanhasta Kotiteollisuudesta. Ensimmäinen reaktioni oli nauru. Sitten aloin tutkia biisiä tarkemmin ja tajusin, että pienillä muutoksilla tästä saa oikein hyvän. Muokkasin säkeistöön uuden riffin ja selkeytin kappaleen rakennetta hieman. Kirjoitin demosanat taas ’kännissä ja läpällä’ -metodilla noin puolessa tunnissa, huusin sen koneelle ja biisi oli kasassa. Ja jälleen kerran; aluksi vitsinä lähtenyt teksti alkoi pienten korjausten jälkeen miksausvaiheessa tuntumaan liiankin vakavalta.
Illi Broman (vanha konna jo 70-luvulta, myöhemmin Kotiteollisuuden tekniikan sälli, nyt eläkkeellä) oli studiossa kuuntelemassa, kun teimme tästä bändidemoa. Hän tarjoutui tekemään loppuun hieman koskettimia. Näin tapahtui. Ja näin oli hyvä.”
Susirajalla
”Miitrin heitto suoraan minun räpylääni. Miitrin demossa oli poikkeuksellisesti kertosäkeen melodia, johon en halunnut puuttua (Miitri ei yleensä syötä minulle biisejä, joissa on valmiiksi tehty laulumelodia). Tähän tein vain sanat, kehittelin jonkinlaisen laululinjan säkeistöihin ja laulumelodian biisin loppuun, ja se oli siinä. Sanoissakaan ei mennyt puolta tuntia kauempaa heti kun olin keksinyt biisin nimen. Se tuli Iiu Susirajan haastattelusta, jota luin aamupaskalla ollessani. Tämän jälkeen menin työhuoneelle ja lauloin ja huusin demoversion koneelle talteen. Lienee turha mainita, ettei sanoitus liity taiteilija Susirajaan millään tavalla.
Levyn ensimmäinen single, mutta valinta ei ollut helppo. Itse olin sitä mieltä, että levyn kymmenestä biisistä yhdeksän olisi voitu valita. Onneksi tuli poikkeuksellisesti kysyttyä tällä kertaa myös levy-yhtiön mielipidettä. Samalla tajusin, että tässä olisi myös levyn nimi.
Joo, myönnetään: kaikki meistä pitävät erittäin paljon Killing Jokesta.
Biisin lopussa kuuluu selvästi, kun sylkäisen. En kuitenkaan studion lattialle, vaan kädessäni olleeseen tyhjään carillo-lasiin. Olenhan lempinimeltäni Isä Carillo.”