Teksti: Aki Nuopponen
Alla oleva teksti on poiminta pidemmästä, Soundissa 6/25 ilmestyvästä haastattelusta. Lehti julkaistaan 19. kesäkuuta.
Yksi Kroketin luovan hulluuden äärikokeiluista on myös levyn suurimpia hittejä.
Sinä lähdit pois oli yksi kappaleista, jotka esitettiin 8. maaliskuuta 1997 Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Tapahtuman nimenä oli Euromunviisut – Neurovision Song Contest, ja sen idean oli keksinyt Ismo Alanko.
Kilpailussa oli pari jekkua. Kappale oli sävellettävä neljässä tunnissa etukäteen annetusta aiheesta. Lisäksi lyriikoihin oli ujutettava sananparsi ”yön viimeinen drinkki vaihtuu aamiaiseksi”.
– Kappale piti esittää seuraavana iltana. Me käveltiin Vanhan lavalle oikein reippaina käsi kädessä ja esitettiin kappale talon orkesterin kanssa, joka säesti kaikkia esityksiä, Kerkko Koskinen muistelee.
– Ja sitten me oltiin hyvin pettyneitä… tai siis ihan pöyristyneitä, kun Don Huonot voitti Kannibaali-kappaleella. Me oltiin esitykseen hyvin tyytyväisiä ja ihan varmoja, että me voitetaan, Terhi Kokkonen jatkaa. Nelikko kohauttaa olkapäitään, että kai niitä hittejä voi syntyä tälläkin tavalla.
Kolikon toiselta puolelta löytyy niin Iisakin kirkon rakentamista kuin silkkaa sattumanvaraisuutta.
– Käytännössä yksikään Ultra Bra -biisi ei ole ollut lopulta sellainen millaiseksi sen alun perin ajattelin – jos nyt edes ajattelin, Koskinen pyörittelee.
– Monet Kroketin biisit on tehty tiettyyn pisteeseen asti tosi nopeasti, minkä jälkeen ne on viety komppiryhmälle ihmeteltäviksi. Jopa hitti kuten Minä suojelen sinua kaikelta otti muotoaan ihan loppuun asti…
– Manic Street Preachersiä oli kuunneltu, Joel Melasniemi keskeyttää ja hyräilee päälle Everything Must Go -kappaleen tutun oloista kertosäettä.
– Tähänkin biisiin tuli koko ajan lisää lauluja tai puupuhaltimia tai viuluja, eikä sen rakenteessakaan ollut mitään järkeä, mutta jotenkin siitä tuli jotain, Koskinen ihmettelee.
Lue koko juttu lehdestä!