CHILDREN OF BODOM: Follow The Reaper

Muutama vuosi sitten Something Wildia väsännyt porukka ei olisi voinut kuvitellakaan joskus säveltävänsä Follow The Reaperin kaltaista levyä. Children Of Bodom teki pahaa jälkeä jo tuolloin, ainakin yksittäisten biisien muodossa, mutta nyt, pari vuotta myöhemmin, tullaan täydellä rintamalla ja tullaan yli rajan saman tien. Follow The Reaperilla soittaa kypsempi bändi ja monitahoisempia biisejä kuin osasi etukäteen ajatellakaan.
Follow The Reaper on sikäli erilainen levy kuin edeltäjänsä, että se ei lyö heti kättelyssä tajua hämärän rajoille, vaan kypsyttelee kostoaan hiljalleen. Downfallin, Warheartin tai Lake Bodomin kaltaista välitöntä viihdyttäjää ei löydy, mikäli mukaan ei lasketa jo platinaa myynyttä sinkkua Hate Me!, vaan tasaisen vahvan vallin kanssa saa tehdä työtä sen täysin tajutakseen. Kaikki viitteet kulutuksen kestävyyteen ovat siis kohdallaan.
Rikkaamman ja painavamman soundin lisäksi huomio kiinnittyy nopeasti koskettimien lisääntyneeseen esillepanoon. Kosketinsoolot ja -taustat virtaavat huomattavasti vuolaammin kuin vielä Hatebreederillä. Progeiluun eri sentään syyllistytä, sillä sovitukset sallivat vapautuneemman revittelyn rankkuuden kärsimättä. Kitaroistakin lähtee huikeita kuvioita ja koskettimien ja kitaroiden kilpajuoksut nousevatkin yhdeksi levyn nautittavimmista piirteistä. Eipä uskoisi, kun muistetaan, kuinka ärjystä bändistä on kyse. Esimerkiksi Dimmu Borgirin levyllä näin pitkät luritukset naurattaisivat kuoliaaksi. Muutenkin Bodom luottaa entistä useammin näppäriin sävelkulkuihin lanaamisen sijaan ja Follow The Reaper on kuin taikaiskusta ilmavampi.
Hitaasti rouhiva Every Time I Die on osoitus siitä, että Bodom menee koko ajan eteenpäin. Tällaista biisiä ei Hatebreederin perusteella tiennyt tulevaksi. Hate Me!, joka on äkäinen kuin viikatemiehen soundtrack harvennushakkuulle, kilahtelee vielä vanhan Bodomin malliin, vaikka uudempaa rakennetta edustaakin. Kutsuvat kosketinjipot omaava temponvaihtokieputtelu Mask Of Sanity on haudattu väärään paikkaan levyn keskelle. Näin vahva tykyttely olisi omimmillaan heti aloitusbiisistä seuraavana.
Ohi mennessään Bodom tulee haistattaneeksi paskat ällömetallistien kuninkaalle Kornille. Follow The Leader? Ja vitut, viikatemiehen perään koko sakki!