Jos eteeni listattaisiin parikymmentä Children Of Bodomin biisiä, en taatusti osaisi sijoittaa niitä kaikkia oikeille levyille. Bodomin suurinta vahvuutta eivät ole koskaan olleet yksittäiset biisit, eivät edes albumit, vaan kokonaisuus. Levyt, keikat, olemus, maine ja erityisesti musiikillinen tyyli, jolle kaikki tekeminen on alisteista, määrittävät Bodomista yksittäisiä suorituksia suuremman yhtyeen. Bodom ei siis elä tai kaadu yhden levyn onnistumisen tai epäonnistumisen kautta. Se on merkittävän, oman pienen imperiuminsa luoneen tekijän merkki.
Halo Of Blood jatkaa Relentless Reckless Foreverin (2011) vähän vapaammin hengittävää ja laajempaa linjaa, vaikka tyylillisesti palataankin Follow The Reaperin (2000) ja osin Hatebreederinkin (1999) tunnelmiin. Poikkeamat eivät tosin ole kovin suuria ja yhtäläisyyksiä voi vetää Bodomin koko katalogiin. Jo heti ensikäsittelyssä Halo Of Blood vaikuttaa selvästi paremmalta kuin esimerkiksi muihin levyihin nähden pikkuisen mitäänsanomattomaksi jäänyt Blooddrunk (2008). Halo Of Blood ei ole niin kireä kuin Are You Dead Yet? (2005), mutta tietenkin äkäinen ja raskas, samoin kuin melodinen ja sooloilevaa taituruutta korostava.
Bodomin levyt eivät varsinaisesti pursu yllätyksiä, mutta Halo Of Bloodilla sellainen odottaa. Nimibiisi ottaa vahvasti blackmetallisia vaikutteita, enemmän kuin koskaan aiemmin, ja biisin keskivaiheilla on kohtia, joita ei Bodomiksi heti edes tunnista. Toki sooloilu ja Alexi Laihon raakku palauttavat tutun linjan, mutta sitä ennen bändi ehtii tonkia vahvasti norjalaista maisemaa. Tuon yllättävyyden vuoksi nimibiisi on oma suosikkini uudella levyllä.
Bodomin taitavuutta on aina korostanut sen kyky yhdistellä erilaisia metallityylejä täysin saumattomasti. Biisintekijänä Laiho tuntee metallin historiaa ja vaikutteita on vuosien varrella tietenkin imetty tietoisesti, mutta suurin vaikutus lienee silti ollut tiedostamattomalla, oman pienen metallisulattamon luoneella vaikutteiden yhdistelyllä. Halo Of Blood kietoo sisäänsä eri vuosikymmenten heavyteemoja, jotka kaikki on luonnollisesti modernisoitu ja bodomisoitu. Tarttuvuus ja keveys kohtavaat täyden pimeyden ja raakuuden kitara- ja kosketinsankaruudelle otollisissa olosuhteissa. Juuri tämä tekee Bodomista Bodomin.
Halo Of Bloodilla skaala on varsin levällään ääripäästä toiseen. Ehkä siinä on merkittävin tekijä sille, että se nousee Bodomin kahdeksan studiolevyn joukossa ehdottomasti paremmalle puoliskolle.
