Sanottakoon nyt heti, että en päässyt paikalle. Taisi tuolloin olla vielä mielessä, että kyllähän nämä kuitenkin vielä joskus näkee livenä…
Children Of Bodomia onneksi näki keikoilla useampiakin kertoja vuosien aikana, ja aina bändi oli lavalla vähintään hyvä. Silloinkin, kun bändi veti vähän enemmän automaattiohjauksella.
Viimeisen konserttitaltioinnin tekninen toteutus on huippuluokkaa. Instrumentit on helppo erottaa toisistaan, ja niiden soundit ovat harvinaisen hyvin kohdallaan. Esimerkiksi basso murahtelee erityisen makeasti, ja muutamin paikoin voi helposti kuulla, miten tarkasti Jaska Raatikaisen tomit on viritetty. Alexi Laihon pilkuntarkasta työskentelystä nauttii erityisesti, mutta myös Janne Wirmanin työskentely elävöittää kappaleita vahvasti.
Ja vaikka koko albumi on melodisen metallin voittokulkua, varsinkin Everytime I Die onnistuu kaivautumaan tavallista syvemmin ihon alle. Kappalevalikoima tarjoaa joltisenkin otoksen bändin urasta. Toki muutaman tietyn lisäbiisin olisi voinut valita mukaan.
Levyn tunnelatausta lisää niin soittajien kuin kuulijankin kannalta se, että kyseessä on bändin viimeinen levytys. Levyä kuunnellessa tunnelmat ovat erityisen pinnassa myös siksi, että Alexi Laiho on nukkunut pois emmekä enää voi odottaa lisää tätä samaa.
