CHILDREN OF BODOM: Are You Dead Yet?

Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Trashed, Lost & Strungout -ep oli asiallinen välipala Are You Dead Yet?:in pitkäksi muodostunutta odotusta lievitettäessä. Ei tullut sitä kuunnellessa mieleen, että vuoden päässä häämöttävän albumin parhaat puolet tuli käsiteltyä saman tien, välipala olikin muuttumassa pääruuaksi.

Arvio

CHILDREN OF BODOM
Are You Dead Yet?
Spinefarm

Trashed, Lost & Strungout -ep oli asiallinen välipala Are You Dead Yet?:in pitkäksi muodostunutta odotusta lievitettäessä. Ei tullut sitä kuunnellessa mieleen, että vuoden päässä häämöttävän albumin parhaat puolet tuli käsiteltyä saman tien, välipala olikin muuttumassa pääruuaksi. Jokaisella albumilla asemiaan parannellut Children Of Bodom tuntui pitkään tarjoavan kolkkoa levyä, jolla ei ole mitään mihin tarttua.

If You Want Peace…Prepare For Warin huikea sooloseikkailu toimii lopulta käynnistyspolkimena, jonka jälkeen valikoima alkaa selkeytyä: Living Dead Beatin makeasti rullaava kierto ja Alexi Laihon raakkuva laulu ilmoittavat itsestään, korostetun verkkaisesti raahustava Punch Me I Bleed viekottelee erilaisuudellaan ja In Your Face lyö naamaan hassun punkilla ja suorasukaisella asenteellaan. Soundillisesti albumi on juuri kuin tuo sinkkubiisin nyrkki: Bodom operoi nyt kuivan ja kovan äänimaailman kimpussa kuin korostaen armottomuuttaan.

Entistäkin tylymmän kuuloisella levyllä sooloilu äityy eläimellisiin mittasuhteisiin. Liki minuutin kestoisia soolo-osioita vinkuu siellä täällä ja vaikka pätkät ovat itsessään rehvakkaan hienoa kuultavaa, niiden tarkoituksenmukaisuutta ei aina oivalla. Välillä tuntuu siltä, että biisi on tukemassa sooloa eikä päinvastoin. Kun pientä kikkaa heitetään jatkuvasti muutenkin, alkavat taidonnäytteet turruttaa, vaikka täysin suvereeneja purkauksia ovatkin. Toisaalta, kieliihän sekin jotakin Bodomin viidennen levyn biisimateriaalin mukaansatempaavuudesta, kun luurit päässä ja silmät kiinni -fiilistelyn sijaan löytää itsensä mittailemasta soolojen sekuntimääriä.

Are You Dead Yet? saattaa kuitenkin olla juuri oikeanlainen levy tähän ajankohtaan. Bodom on muuttunut koko ajan häijymmäksi ja muutaman ensimmäisen levyn poikamainen viattomuus on saanut pikkuhiljaa antaa tilaa varmaotteisille syntisille miehille. Jos vilkuilee amerikkalaisen metallin kehitystä, ovat viime vuosina saaneet taas tilaa oikeasti äkäiset yhtyeet, joiden musiikki nojaa yhtä paljon 80- kuin 90-luvulle, niin jenkkivääntöön kuin Eurooppaankin, ja jotka uskaltavat soittaa kitarasooloja grungen perillisten ja uusmetalliveljeskunnan hyljeksittyä niitä yli vuosikymmenen. Bodomilla luulisi olevan kysyntää.

Silti en yli kymmenen kuuntelukerran jälkeenkään ole täysin varma, lasketaanko Are You Dead Yet? eläviin vai kuolleisiin. 

Lisää luettavaa