Bändi soittaa improvisoitua, vahvasti jazz-vaikutteista musiikkia. Runoilija lukee hengentuotteitaan päälle. Teoriassa tässä ollaan korniuden ytimessä. Mielikuvituksen kellarikapakassa savukiehkura luikertelee Gaulloises-savukkeen päästä kohti matalaa kattoa. Naapuripöydässä napsuvat sormet. The Fast Show’n Louis Balfour haluaa esitellä uuden suosikkiorkesterinsa.
Käytännössä tämä levy väistää jokaisen kuopan, jonka pohjalla saattaisi lymyillä baskeripäinen susi. Tätä on lähes mahdoton mieltää 1950- ja 1960-luvuille, paristakin syystä. Dxxxa D:n tausta on hiphopissa. Se antaa aivan erilaisen viban runoiluun kuin City Lights -painosten sisäluku. Huumoriakin löytyy, sekä sanoista että soitosta. Bändi on rempseä. Rumpukone ja hämärät sekvenssit tuovat hienon lisän.
Tarinoita levyllä riittää. Kappaleessa Viisi kalaa kaksi leipää Dxxxa tuo kotiisi ihmisen, jota et koskaan halua tavata. Onneksi Dxxxa tarjoaa turvasosiaalipornoa. Äiti, äiti asettuu hienosti samaan jatkumoon kuin Tuomari Nurmion Oi mutsi mutsi ja Eppu Normaalin Vuonna 85.