Kuinka monta kertaa näin on käynyt? Popparin odotetulta levyltä julkaistaan ensimmäinen sinkku ja se tuntuu… No, heikolta.
Loppupeleissä käy ilmi, että ensimmäinen sinkku on koko levyn heikoimpia tekeleitä.
Näin kävi viimeksi elokuussa, kun Jenni Vartiaiselta julkaistiin Junat ja naiset. Se oli ihan kiinnostavalla perkussiokoukulla varustettu kappale, jonka sanoitus ei oikein toiminut tai tuntui kesken jätetyltä, ja jolla laulaja ei sillä hetkellä tuntunut vastaavan taustan asettamaan haasteeseen.
Junat ja naiset ei ehkä antanut oikeata kuvaa Terran laadukkuudesta, mutta se tarjosi etiäisiä levyn perkussiivisesta äänimaailmasta. Levyllä on tosin monta biisiä, jolla konerummut, tomien paukutus ja Jennin laulu toimivat paremmin yhteen. Dramaattisten rytmien käytössä on otettu riskejä ja selvitty hienosti. Mahtipontisuus muuttuu niin helposti ontoksi pullisteluksi.
Levy on vahvimmillaan kastaessaan yhden varpaan kollektiivisessa alitajunnassamme virtaavaan melodioiden virtaan, kuten kappaleessa Suru on kunniavieras. Sen soundi ja tunnelma on ikiaikainen. Sitä seuraa osittain samoista elementeistä paljon modernimman keitoksen tekevä Sivullinen. Tämä kaksikko on levyn vahvinta antia. Edellisellä Mariska tekee ehkä uransa parhaiten minulle tippuvan tekstin ja jälkimmäisellä Vartiaisen oma on todella koskettava.
Irrallisena kappaleena rasittavan renkutuksena näyttäytynyt Junat ja naiset toimii huomattavasti paremmin levyn kontekstissa, jossa sitä edeltää Muistan kirkkauden, joka tuo sekä sovituksensa, tunnelmansa että ennen kaikkea tekstinsä puolesta mieleen Dire Straitsin The Man’s Too Strongin, mutta Vartiaisen kertoja ei ole jäänyt kiinni.
Teemu Brunilan sanoittama Kaukaa on kappale, jonka soisi muodostuvan suomalaiseksi standardiksi jo yksin ”hieno aula huonon hotellin / tämä meidän rakkaus” -fraasin takia. Heiton tenhovoimaa vahvistaa sovitus, joka tavoittelee aika onnistuneesti jonkinlaista menneiden aikojen eurooppalaista dekadenssia.
Jukka Immosen tuotanto- ja sävellysosaaminen yhdistettynä itse taiteilijan selkeään visioon musiikista, jota haluaa tehdä, tekee Terrasta maailmanluokan pop-levyn.
