Ville Leinosen kolmas Valumon kanssa tekemä albumi lunastaa edellisten levyjen antamat lupaukset. Ville on toki ennenkin ollut poikkeuksellisen tyylitajuinen ja uskalias artisti, mutta näin itsevarmaa tavaraa ei häneltä olla aiemmin kuultu. Leinonen laulaa romanttis-mystisiä rivejään niin suurella paatoksella, että tottumatonta varmasti hirvittää. Esimerkiksi sinälläänkin huomiota herättävän säkeet ”Mä tunkeudun sun vartaloos/ja luulet että luonasi oon/vaikka laulan jo uuteen aurinkoon” Ville tehostaa aavemaisilla väristyksillä. Erittäin vaikuttavaa.
Aiemmin pitkälti tytöistä ja rakkaudesta aiheensa ottanut Leinonen sukeltaa Uuden aamun laulut -levyllä huomattavasti syvempiin maailmoihin. ”Huominen, kuolema, syntymä, Jumala, rakkaus, taistelu, tänään” luettelee Ville kansiteksteissä levyn suuria teemoja. Uskonnollisuus, tai ainakin sen kaipuu ja etsintä, on levyllä erittäin vahvasti läsnä: ”Soi uuden aamun laulut/kahleistaan kohoaa vapaa taivas/Pyhää suurempaa sydän tahtoo kantaa”. Ville yhdistää seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden hyvin samaan tapaan kuin Prince on aina tehnyt. Maallisen ja taivaallisen rakkauden jano eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemmin ruokkivat toinen toistaan.
Suuria teemoja tukee aiempaa suurempi musiikki, meno on jylhää ja mahtavaa. Komein esitys on Armollinen, jossa Valumo ratsastaa kuin ritarijoukko täydessä sotavarustuksessa ”laulujen laaksosta toiseen”. Tällaista luuytimeen tunkeutuvaa mahtipontisuutta löytyy onneksi läpi levyn. Vaikka lauluissa vilisee enkeleitä, kyyneleitä ja muuta hempeää, on tulkinta koko ajan erittäin miehistä. Vain parissa kappaleessa (Pimeän sydämeen, Tänään, Valumo) hiljennytään rauhallisempiin tunnelmiin.
Valumo on kokenut muutaman miehistönvaihdoksen. Jussi Kostilaisen lähdettyä yhtyeestä hoitaa Ville kosketinosuudet, ja uudeksi rumpaliksi on Antti Kinnusen tilalle saatu Tommi Salminen. Valumo onkin nykyisellään unelmien yhtye ruumiillistamaan maestro Leinosen visioita. Tuomas Luukkonen sähköistää lauluja kitarallaan tyylitajuisesti, Jere Leinosen basso tukee värikkäästi niin rytmiä kuin melodiaa, eikä rumpalin vaihdos ole onneksi ainakaan vähentänyt rumpujen roolia dramaattisten sovitusten kasvattajana. Levyn päättää hienosti kasvava pianoballadi Valumo, jonka varhainen versio esiintyi jo vuonna 1999 matalalla profiililla julkaistulla Muutoksen kevät -kokoelmalla. Sen jälkeen on paikallaan hengähtää hetki ja laittaa levy soimaan uudelleen, sillä tämä haastava ja alusta loppuun taitavasti tehty teos ei ensimmäisellä kerralla avaudu. Kuitenkin jo muutaman kuuntelun jälkeen on selvää, että Uuden aamun lauluja tulee olemaan yksi juuri alkaneen vuoden parhaista levyistä.