Kartano on keskeneräisenäkin vaikuttava. Lahden ja Helsingin puolivälissä kohoaa dramaattisen tumma päärakennus, jossa yhdistyy ajaton tyylikkyys ja modernit tuulahdukset. Juuri valmistunut laajennusosa erottuu joukosta – suunnittelijalle on tässä vaiheessa tullut selvästi uudenlaisia ideoita ja rohkeutta toteuttaa omituisimmatkin päähänpistot.
Taloa esittelee sen suunnittelija ja pääurakoitsija Rita Behm. Hän aloitti rakennusurakan parikymppisenä, tyhjästä ja vailla käytännön kokemusta. Alku sujui yllättävän nopeasti. Hirttä pystyyn, lautaa seinään, tiiltä tiilen päälle. Behm aloitti tekemisen vain tarttumalla työkaluihin, ja lisää taitoa on tullut sitä mukaa kun rakennus on edistynyt. Luottotimpuri Kalle jeesailee yhä, mutta huone huoneelta vähemmän.
Oikeasti kartanoa ei ole olemassa, ainakaan konkreettisesti. Mutta sen voi kuulla.
– Ajattelen musiikkiani talona, jota olen alkanut rakentaa ensimmäisten biisieni aikaan, Behm vertaa.
Hän pysähtyy hetkeksi pohtimaan talon tyyliä. Ei mikään perustalo eikä etenkään hirsimökki, vaan ehdottomasti jotain hienompaa.
– Sellainen oikein juhlava kartano. Ja nyt minä olen rakentanut tähän tällaisen länsisiiven. Pihatyötkin on vielä kesken, mutta jonain päivänä tästä tulee oikea Graceland!
Länsisiipi on yhtä kuin juuri ilmestynyt Behmin toinen albumi Merkittävät erot, joka rakentui kaikkea muuta kuin helposti.
Alustetaanpa hieman. 22-vuotiaana lahtelainen Rita Behm oli hetken mielijohteesta ostanut kitaran, tehnyt ensimmäisen kappaleensa ja päässyt Apulannan järjestämälle nuorten biisileirille. Sitä seurasi pian kustannussopimus sekä biisintekoa muille, ja parin vuoden päästä hän oli jo julkaisemassa ensimmäistä soolosingleään Warnerilla. Eikä mitä tahansa singleä, vaan kyseessä oli vuosien 2019–2020 jättihitiksi muodostunut Hei rakas. Debyyttialbumi Draaman kaari viehättää ilmestyi syksyllä 2020 myyden moninkertaista platinaa, ja vuoden 2021 Emma-gaalasta Behm raahasi kotiinsa uskomattomat seitsemän patsasta.
Kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Vai kuinka?
– Ensimmäisen levyn ilmestymisen jälkeen olo oli absurdi, Behm muistelee. – Vaikka ulkopuolelta tuli viestiä, että kaikki kuuntelee levyä ja on hirveä pöhinä, minä tunsin lähinnä yksinäisyyttä ja epäonnistumista. Olin yksin kotona ja ajattelin, etten osaa mitään ja olen kelvoton ihmisenä.
Menestyskään ei automaattisesti lisää onnistumisen tunnetta. Emma-vitriinin tuijottaminen loi Behmille ennemminkin painetta siitä, että pitäisi todistaa olevansa niiden arvoinen.
– Nyt minulla on myös olo, että minut palkittiin vähän turhan varhaisessa vaiheessa. Siis jos peilaan ensimmäistä levyä tähän uuteen, niin minun mielestäni siinä on tapahtunut hirveä harppaus. Kyllä minä debyytistäkin olen ylpeä. Olihan se parasta, mitä olin silloin tehnyt – mikä on tietenkin totta, kun en ollut vielä tehnyt muutakaan, Behm nauraa.
Ensimmäisen levyn tekeminen oli paineetonta, kun kukaan ei odottanut mitään. Nyt kaikki oli toisin.
– Jaa, niin että mitäs nyt sitten? Behm muistelee ajatelleensa, kun tuli uuden materiaalin tekemisen aika.
– Totta kai siihen liittyy vahvasti henkilökohtainen elämäni, koska en pariin vuoteen voinut yhtään hyvin, mikä tietenkin vaikeutti tekemistä. Ei ollut sellaista kivaa tekemisen meininkiä. Vuoden verran meni aika epätoivoisissa tunnelmissa kriiseillessäni sen suhteen, että mitä minulta halutaan.
Rakennustyömaamontun pohjaltakin Behm pystyi näkemään tilanteessaan jotain tragikoomista, mistä syntyi ensimmäinen kakkoslevylle tehty kappale Polvet edellä puimuriin. ”Kaikki asiat hoidin niin, kuin heittäis silkkipaitoja kuivuriin”, Behm laulaa rempseän kantripopin tahtiin.
– Minusta se oli niin kuvaava eliitin ongelma, että laitetaan silkkipaita kuivuriin. Sehän menee ihan paskaksi siellä!
– Kirjoitin sen tekstin kävellessäni kauppaan, Behm nauraa ja vakuuttaa, ettei ole keksinyt hauskan absurdia ”polvet edellä puimuriin” -ilmaisua omasta päästään. Oli miten oli, ei sitä ainakaan Google tunnista.
Ideoita Behmille tulee muutenkin hyvin yllättävissä paikoissa. Hän kuvailee esimerkiksi hyräilleensä yhden päähän pälkähtäneen melodian puhelimeensa samalla kun hänen tuottajakumppaninsa Kalle ”Kashwell” Mäkipelto selitti innoissaan jotain tuotannollista yksityiskohtaa – ilman että Mäkipelto edes huomasi mitään.
– Näitä tulee ihan missä sattuu. Vähän aikaa sitten olin liukuportaissa, kun tuli melodia mieleen. Menin nopeasti kauppakeskuksen vessaan hyräilemään sen talteen, ja nyt se on sitten menossa seuraavalle levylle.
Ei ole tietenkään helpoin mahdollinen lähtökohta, että uran ensimmäinen julkaistu kappale on niin jättimäinen kuin Hei rakas. Siihen peilaten hyvätkin menestykset saattavat näyttää flopilta.
– Niin, en tiedä onko nyt tulossa ihan samanlaisia Teosto-päiviä tämän levyn kanssa, vaikka onhan tämäkin myynyt nyt platinaa jo ennen julkaisua, Behm huomauttaa.
– Mutta on oman hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää sisäistää, ettei striimilukemat ole tärkein juttu. En minä tätä levyä tehdessäni yrittänyt tehdä yhtään hittiä, mutta on sieltä nyt pari sellaista kuitenkin jo tullut.
Teksti: Mikko Meriläinen
Lue koko haastattelu Soundista 8/23.