Tuoreimmat uutiset

Levyarvio: Atomikellon tarkka ja turboahdetun kliininen – Collusionsin kliininen juntta kuulostaa yksitoikkoiselta

Collusions: Lost, Not Gone

Deathcoreksi itsensä luokitteleva helsinkiläisyhtye tarjoilee esikoislevyllään napakasti nakuttavaa rumputyöskentelyä, kimurantteja rytmityksiä komppaavaa alavireistä kitarariffittelyä, huutoa ja örinää sekä keventävinä elementteinä toimivia jousi- ja syntikkaosuuksia sekä muutamia puhtaasti laulettuja osia.

Levyarvio: Ainon kiepsauttaa maailman fuusiollaan ympäri – Drought yhdistää jazzin ja klassisen uniikilla tavalla

Ainon: Drought

Jazzin ja klassisen musiikin fuusiolla on pitkä, värikäs ja vaihteleva historia. Klassisen puolella Stravinski ja Gershwin ovat tehneet hienoa jälkeä jazzista lainatessaan, jazzin puolella esimerkiksi Ellington klassisen musiikin vaikutteilla. Vuoropuhelu ei ole viime aikoina tuntunut kauhean vilkkaalta enkä itse ole törmännyt vahvasti nykymusiikista ammentaviin jazzareihin.

Levyarvio: Cammie Gilbert on Oceans Of Slumberin valttikortti – Uusi albumijärkäle vaatii kuulijaltaan sopivan mielentilan

Oceans Of Slumber: Oceans Of Slumber

Oceans Of Slumber operoi sameissa vesissä utuisen progemetallin ja melodisen death doomin välillä. Kaksi kitaraa ja koskettimet tekevät soundista täyden, ja toisteisuus ja enimmäkseen verkkainen tempo tekevät biiseistä uuvuttavan raskassoutuisia. Jyrkät dynamiikan vaihtelut ja sujuvat rytminvaihdokset onneksi pitävät kuulijan varpaillaan. Ryhmän kovin valtti on kuitenkin metallikehissä poikkeuksellinen solisti Cammie Gilbert, jonka laulusoundi tekee bändistä uniikin.