Kitara ei ole urheiluväline – Jussi Jaakonaho on kovan luokan kitaristi, joka ei kitarasooloista välitä

Pitkän linjan muusikko ja tuottaja Jussi Jaakonaho tunnetaan parhaiten Jonna Tervomaan ja Ismo Alangon tyylitajuisena ja omaleimaisena kitaristina. Hän julkaisi seitsemän vuotta sitten ensimmäisen soololevynsä Ghost Riot. Nyt on Build-albumin vuoro.
12.4.2024 11:24

Jussi Jaakonaho on yhteistyöihminen. Hänen arkensa niin soittajana kuin studiossakin koostuu pitkälti muiden toiveiden kuuntelusta. 

Vaikka Jaakonaho pääseekin toteuttamaan muusikkouttaan varsin erilaisissa projekteissa, sävellystyö on useimmiten jonkun toisen. Tarve soolomateriaalille kumpusi halusta tehdä musiikkia täysin omilla ehdoilla. 

– Aloin pohtia, että jos tekisin jotakin ihan itse, niin mitä se olisi? Minulla ei ollut vastausta siihen. En ole koskaan varsinaisesti tehnyt pitemmälle menevää omaa musiikkia. Täysin itse tekeminen oli samaan aikaan ihanaa ja hirveää, Jaakonaho sanoo. 

Musiikki vie paikkaan

Jaakonahon musiikkia voisi kuvailla kliseisesti elokuvalliseksi. Kuulijalle jää enemmän päätäntävaltaa kappaleen tematiikan osalta, kun laulaja ei sanallista musiikin tarinaa. Se jättää tilaa mielikuville, joita esimerkiksi soundimaailman yksityiskohdat luovat. 

– Tykkään, että kuulijana pääset johonkin paikkaan, jossa voit olla ihan rauhassa. Ettei sua olla riuhtomassa siitä heti pois vaikkapa sillä, että musassa tapahtuu koko ajan ihan helvetisti. 

Punainen lanka Build-levyn kappaleissa rakentuu kuitenkin verrattain lyhyessä ajassa. Uuden levyn kappaleet ovat yhtä lukuun ottamatta alle viisiminuuttisia. Jaakonaho arvioi tämän juontuvan pop-ja rock-taustastaan. 

– Uskon, että lyhyemmillä kappaleilla saa halutun teeman välittymään vahvemmin. 

Jaakonaho soittaa ja toimii yhtenä säveltäjistä niin ikään elokuvamusiikista vaikutteita ottaneessa The Shubie Brothers -yhtyeessä. J. Karjalaisen rumpalin Janne Haaviston sooloprojektina alkanut yhtye hyödyntää ilmaisussaan muun muassa jamaikalaista ja karibialaista rytmiikkaa sekä vaikutteita surf-musiikista.

Shubie-musiikin ja Jaakonahon soolomateriaalin yhteneväisyyksistä huolimatta eteen ei ole tullut tilannetta, jossa olisi ollut vaikeaa päättää, kummalle yhtyeelle sävellys päätyy.

Jaakonaho kuvaa sävellysprosessiaan intuitiiviseksi. Monet biisiaihiot ovat syntyneet sohvalla kitara kädessä Netflixin äärellä. 

– Rämpyttelen jotakin täysin tiedostamatta. Sitten kun kuulen jonkun mielenkiintoisen ääniyhdistelmän, niin äänitän sen puhelimeen. Epämääräisen prosessin kautta niistä tulee biisejä. 

Buildille karsiutui lopulta kymmenistä kännykän nauhurilla äänitetyistä aihioista kahdeksan. 

– Kaikista noista olisi voinut tehdä musiikkia, eivätkä ne roskikseen mene. Ne eivät vain tuntuneet tämän levyn kokonaisuuteen sopivalta. 

Jaakonaho nousee kaivamaan hyllystään Marc Ribot’n Silent Movies (2010) -levyn. Teos koostuu 13:sta Ribot’n kitarainstrumentaalista. 

– Yllättävän monet aihioista olivat alun perin saman kaltaisia. Halusin kuitenkin tehdä levystä jollain tavalla runsaamman ja sävykkäämmän. 

Hänen ensimmäisellä levyllään on useampi kappale, jotka ovat syntyneet improvisoinnista yhden soinnun tai sävelen ympärille. Buildilla Jaakonaho halusi säveltää harmonisesti monipuolisempaa musiikkia. 

– Huomasin, että juttuni ei ole tehdä mahdollisimman nokkelia sävellyksiä, jossa yritän rakentaa jotain hillitöntä kaarta harmonialla ja melodialla. Saan enemmän fiiliksiä siitä, että syvennytään johonkin tiettyyn tunnelmaan ja pysytään kappaleen sisällä siellä. 

Marginaalia marginaalissa

Toinen sooloalbumi syntyi vajaassa vuodessa. Se on jatkumoa seitsemän vuotta sitten ilmestyneelle Ghost Riotille (2017). 

– Meni yllättävän kauan, että alkoi syntyä omasta mielestäni mielenkiintoista musiikkia. Kun sävellys alkoi sujua, niin valmista syntyi melko nopeasti. 

Marginaalimusiikissa levy-yhtiön tuki ei usein ole omakustannejulkaisua ihmeellisempää. Build on julkaistu Jaakonahon oman levymerkin alla. 

– Päätin, etten edes yritä tarjota levyä mihinkään, vaan julkaisen sen kokonaan oman nimeni alla. Se on vaatinut paljon aikaa ja energiaa. 

– Toisaalta voin tehdä kaikki musiikkiini liittyvät päätökset itse. Ei tarvitse kysyä keltään yhtään mitään.

Jaakonaho tunnustaa musiikkinsa olevan jopa instrumentaalimusiikin kentällä marginaalista. 

– Olen pohtinut paljon, miten levylle saataisiin edes jonkinlaista näkyvyyttä. Levy ei kuitenkaan edusta edes mitään tyypillistä instrumentaaligenreä.

– Itselleenhän sitä musiikkia tekee, mutta olisi hirveää haaskua nähdä valtava vaiva levyn tekemiseen ja sitten vain naksauttaa se Spotifyhin kertomatta kellekään. 

Jaakonaho ei pidä soolotuotantoaan varsinaisesti kitaramusiikkina. 

– Edellisellä levyllä oli juttuja, jossa katsoin, mitä kaikkea saan kitarasta irti. Buildilla ei ole. En ajatellut, että teen kitaramusiikkia. Kitara ei ole minulle urheiluväline, enkä koe vaikkapa kitarasooloja kovin tärkeinä oman ilmaisuni kannalta.

Jaakonaho työhuoneella on hyvä määrä studiorautaa, kitarapedaaleja ja kitaroita, joista useat ovat arvokasta vuosikertatavaraa. Hän suhtautuu monen muusikon kohdalla suuria tunteita herättävään laitteistopuoleen ammattimaisesti. 

Hän kertoo, ettei yhtäkään vahvistinta ole mikitetty levylle. Jaakonahon studiohuoneessa putkivahvistimen signaali kulkeutuu kaiutinmallinnuksen kautta äänitysohjelmaan. Pedaalit ja kitarat ovat valikoituneet äänityksiin sillä perusteella, mikä milloinkin on käteen osunut. 

Jaakonaho turvasi toimeentuloaan koronapandemian aikana laaja-alaisuudellaan myös studiotöiden parissa tuottamalla ja miksaamalla muiden artistien levyjä. Build on äänitetty hänen omalla Ático-studiollaan, ja Jaakonaho on tuottanut levyn itse. 

– Olen aina ollut tuottajana sellainen, etten jää märehtimään asioita loputtomiin. Haluan saada asiat valmiiksi. 

Vierailijoita jazz-maailmasta

Jaakonaho ei halunnut ylimääräisiä ihmisiä mukaan sävellysvaiheessa. Musiikin raamit ovat täysin hänen itsensä määrittämät. 

– Pyysin soittajia soittamaan vasta, kun ideat olivat jo pitkällä. 

Levyllä vierailee nimekkäitä muusikoita. Tuomo Prättälä (piano) ja Antti Lötjönen (kontrabasso) tuovat jazz-vaikutetta etenkin In Between -kappaleeseen. Isoja solistisia osuuksia on jätetty vaikkapa saksofonille. Näin on tehty esimerkiksi levyn avausraidalla Crickets, jonka kappaletta määrittävän saksofonisoolon soittaa Jusu Berghäll. 

– Minusta ei ole mitään järkeä pyytää lahjakkaita muusikoita soittamaan ja sitten ajaa heidät nurkkaan liian tarkoilla ohjeistuksilla. Halusin muusikoiden omaa juttua esiin. Vaikka en itse osaa soittaa jazzia, voin antaa osuuksia ihmisille, jotka voivat sen toteuttaa puolestani.

Yksi Jaakonaholle henkilökohtaisesti isoimmista jutuista levyllä on suuresti fanittamansa yhdysvaltalaisen rockyhtye Morphinen saksofonistin Dana Colleyn vierailu levyllä. Colley soittaa baritonisaksofonia kappaleella Low Blow. Biisin matala sointi ja tummuus loivat Jaakonaholle mielleyhtymän Morphine-henkisestä baritonisaksofoniraidasta.

– Oivalsin, että mitä todennäköisimmin bostonilainen muusikkoystäväni Chris Cote tuntee Danan. Laitoin Chrisille viestiä ja näin myös oli. Yhteys oli muodostettu vartissa. Homma Danan kanssa toimi välittömästi, ja oli todella tyydyttävää saada kuulla yhtä suosikkisoundeistani omalla biisillä. 

Uusi osa olemista

Mutta miksi soololevyjä on alkanut syntyä vasta nyt? Syy löytyy osittain Jaakonahon vahvasta työllistymisasteesta 90-luvun puolesta välistä pitkälle 2010-luvulle. 

– Mulla ei ole ollut tarvetta tutkia sitä, millaista musiikkia syntyy, jos teen kaiken itse. Aikaisemmin ei ollut aikaa eikä ehkä sanottavaakaan. Kun tein ensimmäisen levyni huomasin, että tämähän onkin aika kivaa, Jaakonaho pohtii. 

– Tulen tekemään omia levyjä jatkossakin, mutta en uskalla arvioida tuleeko niitä näin harvoin. Soolomusiikin tekemisestä on tullut kuitenkin osa omaa olemista. 

Jaakonaho kuvaa Buildia debyyttiä lempeämmäksi ja yhtenäisemmäksi levyksi. Hän kuulee sen toiveikkaan melankolisena. 

– Kuuntelin Ghost Riotin pitkästä aikaa, kun menin masteroimaan Buildia. Siinä on osin aika estotonta vyörytystä. Ajattelin, että voi jumalauta, miten kova meininki! Build kumpuaa debyyttiä enemmän henkilökohtaisen elämäni tapahtumista. 

Levy toimii tribuuttina rakennustyöläisenä ja -mestarina elämäntyönsä tehneelle, kolme vuotta sitten kuolleelle Jaakonahon isälle. 

– Kuulen usein vasta valmiista musiikistani yhteyksiä omaan elämääni. Mielestäni instrumentaalimusiikki voi välittää muitakin kuin musiikillisia aiheita. 

Jussi Jaakonaho keikkailee soololevynsä tiimoilta valikoiden. Jutun kirjoittamishetkellä kevään ainoa Jaakonaho-keikka soi Helsingin G Livelabissa. 

– Haluan maksaa soittajilleni kohtuullisen korvauksen. Potentiaalisten konserttipaikkojen määrää rajoittaa niiden maksamat keikkapalkkiot, Jaakonaho sanoo.

Kevään aikana Jaakonahon voi nähdä livenä myös Jonna Tervomaan ja The Shubie Brothersin kanssa. Ismo Alangon bändikeikat jatkuvat ensi vuonna. 

Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/24.

Lisää luettavaa